Sinikka Piippo: Suomen luonnon lääkekasvit

Luonnonkasveja on käytetty vuosisatoja monenlaiseen vaivaan ja osa on päätynyt jopa lääketeollisuuden käyttöön kuten pajun kuoresta saatava asetyylisalisyylihappo (asperiini). Meidän suomalaisten pihoilta, metsistä, puutarhoilta, tonteilta, puistoista, peltojen reunoilta siis mistä tahansa löytyy kasveja, joista voi nauttia jo esteettisesti, mutta joille voi antaa mahdollisuuden hoitaa eri tavoin nautittuna.

Sinikka Piipon hakuteos Suomen luonnon lääkekasvit esittelee monta kasvia, joista voi olla apua jos minkälaiseen vaivaan. Kirjassa kerrotaan tiiviisti kasvilääkinnän historiasta Suomessa, keruuohjeita keruukalentereineen, kasvien säilöntä- ja käyttötapoja, tarjotaan lukijalle intensiivisiä infopuuskia esitellessä lääkeyrittien ainesosia ja lopuksi varoituksia. Luonnon yrttejä tulee nauttia maltilla ja huolellisesti tunnistaen lajit toisistaan.

Laajin osa kirjasta esittelee 50 Suomen luonnon lääkekasvia kuvineen. Jokaisesta kasvista kerrontaan niiden käyttöhistoriaa (usein Lönnrötin tekstejä lainattuna), aineosat, käyttötavat, vaikutukset, rohtokäyttö, ruoka- ja juomakäyttö ja yksittäiseen kasviin liittyvät varoitukset esimerkiksi liikakäytön vaikutuksista ja joidenkin kasvien osalta niiden poimintapaikkojen vaikutuksista, sillä esimerkiksi nokkonen kerää maaperästä haitallisia aineita kuten nitraattia.

Luonnonkasveista on moneksi. Ennen kuin niitä alkaa nauttimaan sisäisesti ja käyttämään ulkoisesti, niin ne kerätään, käsitellään ja mahdollisuuksien mukaan säilötään. Kasveja käytetään monessa eri muodossa. Ne voi pakastaa, kuivattaa tai käyttää tuoreeltaan. Niistä on ruoka-aineiksi, mausteiksi ja juomiksi mehusta teehen. Ulkoisesti niitä voi käyttää hauteina, voiteina tai vaikka yrittityynyinä, jolloin pieniin kangaspusseihin voi laittaa rauhoittavia haihtuvia öljyjä sisältäviä kasveja. Kasveista voi valmistaa yrittikylpyjä, tehdä kasvovesiä, saippuaa, kurlausvesiä, hiusten huuhteluvesiä ja flunssaiset voivat höyryhengittää niitä.

Sinikka Piippo on kasvitieteilijä, professori ja biologi. Tämä syvä asiantuntemus näkyy kirjassa. Lääkeyrtien ainesosia esitellessä lukija saa pikakurssin muun muassa kasvien ja ruoka-aineiden biokemiaan. Lukijalle esitellään hiilihydraatit, kuidut, rasvat, rasvahapot, parkkiaineet, hartsit ja palsami, erilaiset öljyt, kaikki vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, fenolit, karvasaineet, hapot, saponiinit, alkaloidit ja antioksidantit. Ja samalla mitä nämä tekevät ihmisen elimistölle kuten ruuansulatukselle, verenkierrolle, lisääntymisterveydelle ja niin edelleen.

Alla esimerkki maitohorsman käytöstä:

Maitohorsmaa esittelevän luvun aluksi on kuva kukkivasta maitohorsmasta ja tiivis, mutta selkeä esittely kasvista. Maitohorsmasta esimerkiksi kerrotaan, että se on monivuotinen ja leviää maarönsyillä. Lisäksi kuvaillaan sen lehtiä ja kukintoa. Kerrotaan, että sen nuorissa kukissa on siitepölyä ja vanhemmissa nektaria ja kuinka kukka on auki vain pari päivää. Maitohorsman käyttöhistoriasta kerrotaan muun muassa, että sen nimi suomeksi ja ruotsiksi tulee siitä, että kasvin ajatellaan lisäävän lehmien maidontuottoa. Lisäksi sen kuituja on käytetty vaatteisiin, mattoihin ja ryijyihin.  Maitohorsma on hyvin satoisa. Siitä voi riipiä lehtiä helpoiten ylhäältä alaspäin tai kerätä kokonaisia versoja kuivumaan alaspäin naruihin. Lehtiä voi pakastaa kiehauttamisen jälkeen ja juuria voi kerätä varhain keväällä tai myöhään syksyllä ja kuinka kukat kerätään ilman kukkavartta kuivattamista varten tai mieluummin kannattaisi pakastaa jääkuutiorasioissa. Kukista ja lehdistä voi valmistaa teetä, lehdistä saa yrittikylpyjä, kääreitä, kurlausvettä, salaattiaineksia ja viherjauhetta, jota voi lisäillä ruokiin. Maitohorsmassa on mm. C-vitamiinia ja maitohorsmat ovat myös antioksidanttisia (erityisesti lehdet). Kasvi torjuu mm. tulehduksia, bakteereja, sieniä ja viruksia. Se parantaa immuuniteettia ja stimuloi lymfosyytteja kuten luonnollisia tappajasoluja. Maitohorsmasta on nestettä poistavaksi kasviksi, lisäksi se supistaa limakalvoja, lievittää tulehduksia ja kipuja, puhdistaa myös haavoja. Kasvilla on myös rauhoitavia, viilentäviä ja kuivaavia vaikutuksia. Kukkien puristemehu on antiseptistä. Maitohorsmaa voi käyttää myös verenpaineen alentamiseen, koska se esimerkiksi kontrolloi verensokeriarvoja. Rohtona kuten teenä sitä voi käyttää niin astmaan, yskään kuin maha- ja suolistovaivoihin, kurlausvetenä suun ja nielun tulehduksiin ja kääreinä korvatulehduksiin. Lehdet ja kukat tuoreina voi levittää ruhjeille, haavoille, akneiholle, palovammoille, psoriasikseen ja ihotulehduksiin nopeuttamaan parantumista. Maitohorsmateen kerrotaan myös rauhoittavan ja rentouttavan ja näin se voi helpottaa unettomuutta ja hermostuneisuudesta johtuvaa päänsärkyä. Teetä voi juoda pidempiaikaisesti, sillä se ei aiheuta sivuvaikutuksia. Ruokana maitohorsmasta voi käyttää lehdet ja ne ovat hyvin ravinteikkaat (kaloreita, C- ja B-vitamiinia, folaattia ja kivennäisaineita). Nuorista lehdistä voi tehdä salaattia, teetä ja lämmintä ruokaa. Kukat sopivat salaatteihin ja teeksi. Niitä voi lisätä myös taikinoihin (muffinit, skonssit, kakut).

Näin monipuolinen on maitohorsma. Ja maitohorsman lisäksi kirjassa on esitelty 49 muuta luonnonkasvia kuten voikukka, apilat, juolavehnä, kanerva, kamomillasaunio, nokkonen, vuohenputki, peltokorte ja lukuisia tuttuja marjoja ja puita.

Esipuheessa Sinikka Piippo kertoo näin:

”Kirja on tarkoitettu kaikille kasveista ja lääkeyrteistä kiinnostuneille, niitä omaksi tai toisten hyödyksi käyttäville. Toivon, että tästä kirjasta on hyötyä ja iloa näihin tarkoituksiin. Turha arkuus tai liiallinen uhkarohkeus kasvien käytössä ei ole hyväksi. On syytä katsoa tuntomerkit huolella, ettei erehdyksessä poimi käyttöönsä myrkyllisiä kasveja. Me olemme kaikki erilaisia ja yhdelle sopiva yritti ei ehkä sovikaan toiselle. Näiden varoitusten myötä toivotan jokaiselle lukijalle nautinnollisia hetkiä parantavien kasvien parissa.”

Kirjan voi lukea kannestaan kanteen (kuten tein) tai poimia jokaisen kasvin osalta tarkemmat infot, käyttötavat ja vaikutukset hyötyineen ja haittoineen. Suosittelen kuitenkin lukemaan johdantokappaleet ennen kuin lähtee kokeilemaan kotimaisten luonnonkasvien ruoka-, juoma- ja rohtokäyttöjä.

Kirja on mielestäni tervetullut lisä keskusteluun kasvien käytöstä ja sellaisenaan tuo yliopisotasoista tutkimusta luonnonkasvien vaikutuksista ihmiselle. Kirja sopiikin hyvin meille luomufaneille, jotka haemme välittömämpää yhteyttä luontoon vähentäen kaikkea teollista, synteettistä ja sen sellaista. Tästä huolimatta kirjan nimi hieman hämmentää minua. On (vakavia) sairauksia, joita en lähtisi luonnonkasveilla hoitamaan. Ajattelen kuitenkin, että luonnonkasveista on potentilaalia terveyden ylläpitoon, lievitystä erilaisiin vaivoihin ja luonnonkasveja voi käyttää joidenkin sairauksien aiheuttamien oireiden hoitoon. Oireiden hoito on eri asia kuin sairauden alkusyyn hoito, mihin nykyinen lääketiede tarjoaa parannuskeinoja.

Suomen luonnon lääkekasvit on kiinnostava lukukokemus ja hakuteoksena helppokäyttöinen ja jakaa tutkittua informaatiota luonnonkasvien rohto- ja ravintokäytöstä. Kirja auttoi minua näkemään ympäristöäni entistä laajemmin.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Sinikka Piippo: Suomen luonnon lääkekasvit

2018 Tammi

Graafinen suunnittelu: Kaarina Segercrantz

207 sivua

Arvostelukappale

*

Muita puutarha- ja luontoaiheisia kirjoja blogissa

Heidi Haapalahti, Teija Tuisku ja Gunilla Törnroos: Kukkiva kasvimaa potager

Mari Mörö: Kukkanuottasilla

Metsänhoitajien kirjoja puista – Max Adams: The Wisdom of Trees ja Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä

Mainokset