Runoreaktio! Lähtöpiste

Lähtöpiste

 

Sininen huone

Vaaleanpunainen kuutio

Valkoinen ympyrä

Vihreä piste

josta keltainen valuu pois

Harmaa horisontti on valmis

 

Muista että piste on vihreä

koska keltainen valuu pois

 

Älä unohda että, vihreä on piste

josta keltainen valuu pois

 

Keltainen valuu vihreästä pisteestä jota

 

Keltainen unohtuu vihreästä

pisteestä jota poistuu valosta

 

Sillä huoneen seinät ovat

sinisiä johon valuu

keltaisia pisteitä

kuin vihreä laulu

joka kultaa sinisen

taivaan tason

yli

tyst tyst tyst tyst tyst tyst tyst

 

*

*

 

Teksti ja kuvat: Heidi / Kosminen K

*

Reagoin runolla kirjaan:

Tommi Parkko: Runosta rakkaudella

Avain 2019

171 sivua

*

Kirja on lainattu kirjastosta

*

*

Lisää runoreaktioita blogissa:

Runoreaktio! Kysymyksien asettelua

Runoreaktio! Tuulee ylos

Runoreaktio! Minne sidottu valo pakenee?

Runoreaktiot!

Deborah Levy: Hot Milk

Kirja sijoittuu lähimenneisyyteen vuoteen 2015. Tapahtumapaikkana toimii Almería eteläisessä Espanjassa. Kirjan päähenkilö on:

 

”Name: Sofia Papastergiadis

Age: 25

Country of Origin: U K

Occupation:                                        ” (s. 3)

 

 

Miltä tuntuu, kun ei ole varma, miltä tuntuu? Tai miltä tuntuu, kun ei ole varma, mitä muut odottavat miltä pitäisi tuntua?

 

 

Kirja on lyhyt. 218 sivua. Lyhyitä kappaleita. Jokaisessa kappaleessa tapahtuu yksi merkittävä asia Sofian elämänpiirissä yhden vuoden tai yhden kesän aikana. Sofia elää äitinsä kanssa. Ja äiti elää Sofiassa. Sofian äiti ei kykene kunnolla kävelemään ja hänellä on pillereitä moniin vaivoihin. Äiti tarvitsee Sofiaa. Tarvitseeko Sofia äitiä?

 

Sofian isä asuu synnyinmaassaan Kreikassa. Hänellä menee hyvin. Jumala on suosinut häntä. Hänellä on omaisuutta. Uusi vaimo on vain muutaman vuoden Sofiaa vanhempi. Heillä on myös tytär. Sofia on täti.

 

Sofia on antropologi. Hän on kahvilatyöntekijä. Hän tekee artesaanikahveja. Asiakkaat uskovat hänen myös leipovan. Hän on kirjoittanut kahvilan yläpuolella olevan väliaikaisen asuntonsa seinälle tekstin Margaret Meadilta:

 

”I used to say to my classes that the ways to get insight are: to study infants; to study animals; to study primitive people; to be psychoanalysed; to have a religious conversion and get over it; to have psychotic episode and get over it.” (mm. s. 24)

 

Kirja keskittyy itseään tai elämäänsä hakevaan Sofiaan. Hän on Espanjassa. Äiti on kiinnittänyt talon, jotta on rahaa maksaa espanjalaisen klinikan hoitokulut. Jalat on saatava kuntoon. Kukaan muu lääkäri ei ole aiemmin onnistunut auttamaan rouva Papastergiadista. Sofia toimii äitinsä hoitajana, tukihenkilönä ja silloin kun ei tee tätä, hän viettää aikaa ja tapaa ihmisiä.

 

Mitä ihmisiä? Ihmisiä, joiden kanssa hänelle kehittyy ihmissuhde, kiintymyssuhde, seksisuhde, suhde, jota on vaikea määritellä. On villi saksalainen Ingrid ja on se ystävällinen mukava nuori mies rannalta. Tapahtuu väärinymmärryksiä, väärinkiertymiä suhdekehityksissä. Tapahtuu kohtaamisia, jotka pakenevat samalla hetkellä, kun ovat ilmenneet. Onko rakkautta vai onko mitä? Sitä voi lukija pohtia.

 

Ajattelen lukemisen jälkeen Sofiaa. Mikä estää häntä olemasta oma itsensä? Mikä tai kuka(kohan) estää häntä elämästä omaa elämäänsä? Miksi Sofian tarvitsee olla rohkea ja tehdä rohkeita asioita, jotta häntä arvostettaisiin enemmän? Mitä vikaa on antropologiassa? Miksi Sofian isä on niin etäinen (kusipää)? Mikä ihmisiä vaivaa, kun he eivät voi olla toisilleen rehellisiä? Mitä Sofia häpeää? Mitä hän pelkää? Miksi hänen pitäisi olla eheä fiktiivinen päähenkilö?

 

Kirjan tunnelma oli… Sofian tunneilmaisu oli… Sofia ajatteli asiasta x… Ingrid ja Sofia…? Ja kertoihan kirja myös äidin ja tyttären suhteesta sekä nuoresta naisesta elämänsä liminaalitilassa.

 

”I am Sophie, but Sofia is my Greek name.” (s. 36)

 

Mietin kirjan otsikkoa. Kysyn: milloin maito on kuumaa?

 

Kirja räjäytti myös intertekstuaalisen pankin, josta selkeimpänä lensi meduusoja ja kumma kyllä myös David Bowien Major Tom. Paljon oli ladattu myös kirjan henkilöhahmojen nimiin. Miksei kukaan kirjassa kuitenkaan kertonut, että Sofia tarkoittaa viisautta?

 

Haluan päättää tämän tekstin kertomalla suhteellisen epäyllätyksellisen asian. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin Deborah Levyltä. Ei jää viimeiseksi. Nainen osaa kirjoittaa.

 

IMG_0156

 

 

Teksti ja kuva: Heidi / Kosminen K

 

Deborah Levy: Hot Milk

2016

2017 Penguin Books

Kansi: Tamara Lichtenstein

 

218 sivua omasta hyllystä

 

Blogissa mm.

Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia

Meri Kuusisto: Vuosi tavaratalossa

Jelena Tšižova: Naisten aika

 

 

J.R.R. Tolkien: Gondolinin tuho

Gondolinin tuho sijoittuu aikaan ennen Tarua sormusten herrasta. Se ei tunne hobitteja ja ei mainitse Sauronia. Kertomuksen keskiössä ovat ihmiset ja haltiat, jotka elävät maailmassa, jota pitää otteessaan vala (eräänlainen jumaluus) nimeltä Morgoth. Morgoth hallitsee heitä petoksella, pelolla ja väkivallalla.

Etäällä näistä tapahtumista omassa rauhassaan elävät Valinorissa Morgothin ”sisaret ja veljet”, jotka eivät enää halua olla tekemisissä haltioiden ja ihmisten kanssa – etenkin haltioiden tekemien virheiden ja rikosten takia. Silti yksi vala pitää vielä haltioiden ja ihmisten puolta. Hän on merten valtias Ulmo, jonka kirjan päähenkilö Tuor kohtaa vaeltaessaan yksin raunioituneessa ja pahan saastuttamassa maailmassa. Tuor on kovia kokenut mahtavaan ihmissukuun kuuluva jäsen, joka lähtee Ulmon johdattamana etsimään viimeistä ja salaista haltiakaupunkia Gondolinia viedäkseen perille Ulmon viestin kuningas Turgonille ja Gondolinin asukkaille.

Gondolinin tuho on J.R.R.Tolkienin pojan Christopher Tolkienin viimeinen isänsä jäämistöstä koottu kirja. Se tarjoaa lukijalleen useamman version Tuorin matkasta ja Gondolinin tuhosta. Kirja koostuu kahdesta versiosta samasta tarinasta. Nämä ovat tarun ensimmäinen versio vuodelta 1916 ja sitä 35 vuotta vanhempi viimeiseksi ja keskeneräiseksi jäänyt versio. Näiden välissä lukija pääsee tutustumaan erilaisiin tekstikatkelmiin, jotka tuovat lisää sisältöä tarinaan. Kirjaan kuuluu myös joitakin kirjeitä, jotka avaavat J.R.R. Tolkienin kirjoitusprosessia, työskentelyä ja kustannustoiveita luomansa maailman parissa. Kirjan loppupuolella on Christopher Tolkienin laajempi koonti eri versioista ja tekstikatkelmista, joissa hän yhdistelee eri versioita kommentoiden niitä. Luinko siis kolme eri versiota samasta tarinasta ja lisät päälle? Ilmeisesti. Ja oikeasti ajattelen, että luin yhden tarinan, jota syvennettiin eri näkökulmista. J.R.R. Tolkienin luoman maailman ystäville kirja on siis kaikin puolin mukava lukukokemus.

Gondolinin tuho on monin tavoin ehjä kokonaisuus, tai vaihtoehtoisesti sellaiseksi se olisi voinut muotoutua, jos J.R.R. Tolkien olisi kirjoittanut sen viimeisen version loppuun. Varhaisessa versiossa tarinan (tausta)maailma ei ole niin yksityiskohtainen kuin sen viimeisimmässä versiossa. Varhaista versiota lukiessa, koin olevani jonkin fantastisen kertomuksen äärellä, joka sijoittuu johonkin ihmeelliseen maailmaan ja jossa kirjailija on halunnut käsitellä sodan kokemuksia. Tolkien ilmeisesti kirjoitti ensimmäisen version Gondolinin tuhosta toipuessaan vammoista, jotka sai (ensimmäisessä maailman)sodassa. Viimeinen versio on maailmaltaan runsaampi ja se toi mieleeni Silmarillionin. Kaikessa yksityiskohtaisuudessaan viimeinen versio on täyteläinen ja voisin kuvitella, että Tolkienin maailmaan tuntemattomalle lukukokemus voi olla myös uuvuttava. En siis ehkä suosittelisi kirjaa ensimmäiseksi tolkieniksi, mutta toisaalta Gondolinin tuho voi ohjata lukijansa tutustumaan myös muihin Tolkienin kirjoihin. Kenties juuri Silmarillioniin, joka on suosikkini J.R.R.Tolkienin kirjoista (johon verrattuna Taru sormusten herrasta on ”ihan kiva”).

Minkälainen lukukokemus kirja oli minulle?

Olin iloinen, että pääsin jälleen J.R.R.Tolkienin luomaan maailmaan. Nautin erityisesti Tuorin matkakuvauksista. Mielikuvani oli yksinäinen ihminen luonnonkauniissa ja samalla sotien tuhoamassa ympäristössä. Tuor vaeltaa etsien tarkoitusta olemassaoloonsa muinaisten mahtavien kansakuntien raunioissa, meren äärellä, niityillä, metsissä ja mahtavan tavoittelemattomalta vaikuttavan vuoriston äärellä, joka kätkee taakseen toivoa antavan salaisuuden.  Mieleeni välähti myös joitakin tekstejä, joissa koetaan luonnon pyhyys, kaivataan takaisin jonkinlaiseen luonnonomaiseen tilaan ja syvään yhteyteen luonnon kanssa. Kirja ei kuitenkaan keskity luontoon tai ihmisen luontosuhteeseen vaan ihmiseen ja hänen paikkaansa maailmassa. Tuorin ja hänen ympäristönsä suhde kiteytyy kysymyksiin: kuinka selvitä vaikeissa olosuhteissa (hengissä) ja kuinka paha kukistetaan?

Tuor on monella tapaa melko klassinen sankari. Hän lähtee karuista oloista ja saa ”jumalallisen tehtävän” suorittaakseen. Hän on parhaista parhain ja taitava melkein missä tahansa mihin hän ryhtyy. Hänellä on onnea matkassa tai sitten kyse on johdatuksesta. Hän on fyysisesti miellyttävä ja voittaa puolelleen rakkauden, jota tavoittelee myös yksi tarinan vastavoimista. Hän on kunniakas, joka pyrkii hyvään. Tarinan keskushenkilöön kiteytyy siis monia viihdyttävän ja vetävän kirjallisuuden piirteitä sadunomaisuudessaan ja eepoksellisuudessaan.

Teemoinaan kirja käsittelee monia klassisia aiheita. Lukija voi pohtia mitä on pahan voima, miten paha korruptoi mieliä ja miten pahalla hallitaan. Usein tämä kiteytyy pelolla sekä henkisellä että fyysisellä väkivallalla hallitsemiseen. Lukemisen aikana voi pohtia myös vallankäyttöä, johtajuutta, petturuutta, ahneutta, vallanhimoa ja kateutta, mutta myös rakkautta, rohkeutta ja hyvyyttä.

Yhteen tarinaan on pakattu paljon, mutta hyvässä (fantastiseksi saduksi riittävän kompleksisessa) tarinassa se on mahdollista.

*

IMG_0047

*

Teksti ja kuva: Heidi

 

J.R.R.Tolkien: Gondolinin tuho

Toimittanut: Christopher Tolkien

Kuvittanut: Alan Lee

 

Suomennos: Jaakko Kankaanpää ja Kersti Juva

WSOY

312 sivua

 

kirja kustantajalta arvostelukappaleena

 

Lisää fantastisia lukukokemuksia blogissa:

Sir John Mandevillen ihmeelliset matkat

Antonio Tabucchi: Unien unia

J.R.R. Tolkien: Silmarillion