Runoreaktio! Intertekstio: Valoja sanoihin

INTERTEKSTIO: VALOJA SANOIHIN

I. Elävien nukuttaminen

1.-8 … Omistus, ylistys osoitettu … kaikille niille, jotka ovat vapaita ajattelemaan omien ajatusten lisäksi muiden ajatuksia.

9.-  haettu samanlaista rouhean huojuvaa ja eteerisen häiritsevää tunnelmaa kuin kappaleessa: Sunday Morning (Velvet Underground, säv. san. Lou Reed, John Cale, 1967)

16. “Silmiä en uskalla kohdata unissa / kuoleman uni-valtakunnassa / ne eivät näyttäydy: / siellä silmät ovat / auringonvalo murtuneella pilarilla / siellä puu on huojumassa / ja ääniä on / tuulen laulannassa / kaukaisempia ja juhlallisempia / kuin sammuva tähti.” T. S. Eliot: Ontot miehet, II (suom. Kai Mäkinen)

18. Olen tällä pyrkinyt tavoittelemaan mahdollisesti jotakin käsittämätöntä, jota voi ilmaista vain näillä sanoilla tai niiden yhdistelmällä, mutta kuitenkin mahdollistaen monitulkinnaisuuden niin kuin se on tarpeellista tällaisessa kontekstissa lukuunottamatta ympäristöjä, joilla ei voi luoda merkityksiä yksittäisiin kohtiin vaikka yksityiskohdat merkitsevät eniten. Millä tavalla? Se on on minun ja yksityiskohtien välinen juttu.

II. Joukko kappaleita

47. maitoa, kananmunia, vehnäjauhoja, mehua, leipää, hedelmiä, fazerin sininen ja käsisaippua.

56. “O Rose, thou art sick!/ The visible worm, / That flies in the night, / In the bawling storm, / Has found out thy bed / Of crimson joy; / And his dark secret love / Does thy life destroy.” William Blake (1757-1827): The Sick Rose. Kuuntele myös: Benjamin Britten: “Elegy”, Serenade (op. 31). Not to be played at maximum volume.

60. ”Gilgamesh mourned bitterly for Endiku his friend, / And roamed open country. / ’Shall I die too? Am I not like Endiku? / Grief has entered my innermost being, / I am afraid of Death, and so I roam open / country / I shall take the road and go quickly / To see Ut-napishtim, / son of Ubara-Tutu. / (When) I reached the mountain passes at night, / I saw lions and was afraid.” (Myths from Mesopotamia. Creation, The Flood, Gilgamesh , and others. A New translation by Stephanie Dalley. Oxford World’s Classics)

66.-68. kts. Diverse Ways of ornamenting chimneypieces and all other parts of houses taken from Egyptian, Etruscan, and Grecian architecture with an Apologia in defense of Egyptian and Tuscan architecture, the work of Cavaliere Giambattista Piranesi.

III. Tuulinen vuori

“68. Ilmiö, jonka olen useasti pannut merkille”

69. Ilmiö, jonka toivoisin panevani esimerkiksi merkille. Vrt. semiotiikka.

78.-80. katso myös: Introduction. The Absurdity of the Absurd. Monojen grafiassa Martin Esslin: The Theatre of the Absurd (1961).

93. vrt. “Cette attitude énerva Elisabeth et angoissa la pauvre Agathe”. Jean Cocteau: Les infants terribles (1929)

IV. Vedestä-syntyminen

101. Teksti vessan ovessa: Dream Big

128. vrt. ” – – On siis aivan ymmärrettävää, että Pasilan nimi on Böle. Sen sijaan on mahdotonta hyväksyä, että Bölen nimi on Pasila. Mikä vitun Pasila? Pyöli sen pitäisi olla. ” (Juha Hurme: Niemi (2017)

V. Kenelle ukkonen puhui

256. Hes. 37:1-10 “Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia. 3 Herra sanoi minulle: “Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?” Minä vastasin: “Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi: “Sano profeetan sana näille luille, sano niille – – – 7 Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. 8 Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut. 9 Herra sanoi minulle: “Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.” 10 Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.”

270. En usko tätä todeksi, mutta näin minulle on väitetty.

276. “Sanat liikkuvat, musiikki liikkuu / Ajassa ainoastaan; mutta mikä yksinomaan elää/ voi kuolla. Puhutut sanat kurkoittuvat / kohti hiljaisuutta. Vain muodoissa, vain kuvioissa / voi sana taikka sävel ulottua / hiljaisuuteen, niinkuin kiinalainen malja vaiti ollen / lakkaamatta liikkuu levossansa. / Ei viulun hiljaisuutta äänen jatkuessa yhä, / ei yksin näin, vaan olemisen samanaikaisuutta / tai sano että ennen alkua on loppu / ja että aina siellä oli alku aina loppu / ennen alkua ja lopun jälkeen. / Ja kaikki on nyt aina. Sanat pingoittuvat / repeytyen, särkyenkin, taakan alla, / jännityksen alla, liukuvat ja katoavat pois, / tuhoutuvat huolimattomuuteen, paikoillansa / eivät pysy eikä hiljaa. Äänet huutavat / riidellen, pilkaten tai lörpötellen vain / hyökäten sanoja vastaan. Autiomaassa on Sana / useimmin alttiina kiusauksen äänelle, / ja on itkevä varjo kuoleman-tanssissa, / valitus lohduttoman harhakuvan suussa.” T. S. Eliot: Burnt Norton, V (Neljä kvartettia), (suom. Sinikka Kallio-Visapää.)

“322. (Jeesus Getsemanen yrttitarhassa assosioituu legendan vanhoihin hirtettyihin jumaliin.)”

326. “Tämän Rakkauden johtamina, tämän Kutsumuksen ääni / korvissamme / tutkikaamme lakkaamatta siis / ja kaikki tutkiminen päättyy / kun saavumme sinne mistä lähdimme / ja näemme tuon paikan ensimmäistä kertaa. / Läpi muistin tuntemattoman portin / kun ei enää muuta löytämistä ole / kun se mistä kaikki alkoi; / pisimmän virran lähteellä / näkymättömän putouksen ääntä / ja lasten naurua omenapuusta – / emme tiedä niistä koska emme etsineet / mutta kuulemme, himmeästi, kun hiljaisuuteen / meren aalto sammuu eikä toinen vielä synny. / Pian, nyt, täällä, nyt, aina – / suuren yksinkertaisuuden olotila / (jonka hinnaksi on annettava kaikki) / ja hyväksi muuttuu kaikki ja / hyväksi kääntyy kaikki / kun liekin kielet solmiutuvat / tuliseksi piikkikruunuksi / ja tuli sekä ruusu ovat yhtä.” T. S. Eliot: Little Gidding, V (Neljä kvartettia) (suom. Sinikka Kallio-Visapää).

*

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Runoreaktiot T. S. Eliotin runoihin kokoelmissa The Waste Land and other poems (by T. S. Eliot, Faber and Faber), from collected poems (1909-1935) ja Autio maa, Neljä kvartettia ja muita runoja (Otava, kolmas painos 1988, toim. Lauri Viljanen ja Kai Laitinen)

Tämä runoreaktio vaatii vähän enemmän kuin lyhyen ohi kiitävän instanttiivisen hetken eri lähteiden merkitsemisen takia.

Runo on saanut inspiraationsa erityisesti T. S. Eliotin kirjoittamista huomautuksista ja viitteistä runoelmaan Autio maa. Lukemassani suomennoksessa on lisäksi jonkun minulle toistaiseksi mystiseksi jätetyn John Haywardin sekä suomentajan itsensä (Lauri Viljanen) huomautuksia. Näistä muutama lainaus runossa.

*

Runoreaktio on reaktioni runoteokseen tai yksittäiseen runoon, jonka olen kokenut. Runoreaktio on spontaani, usein lukukokemuksen jälkeen välittömästi syntynyt, ja muokkaan sitä hyvin vähän ennen julkaisemista.

Muita runoreaktioitani

Mainokset

Sinikka Piippo: Suomen luonnon lääkekasvit

Luonnonkasveja on käytetty vuosisatoja monenlaiseen vaivaan ja osa on päätynyt jopa lääketeollisuuden käyttöön kuten pajun kuoresta saatava asetyylisalisyylihappo (asperiini). Meidän suomalaisten pihoilta, metsistä, puutarhoilta, tonteilta, puistoista, peltojen reunoilta siis mistä tahansa löytyy kasveja, joista voi nauttia jo esteettisesti, mutta joille voi antaa mahdollisuuden hoitaa eri tavoin nautittuna.

Sinikka Piipon hakuteos Suomen luonnon lääkekasvit esittelee monta kasvia, joista voi olla apua jos minkälaiseen vaivaan. Kirjassa kerrotaan tiiviisti kasvilääkinnän historiasta Suomessa, keruuohjeita keruukalentereineen, kasvien säilöntä- ja käyttötapoja, tarjotaan lukijalle intensiivisiä infopuuskia esitellessä lääkeyrittien ainesosia ja lopuksi varoituksia. Luonnon yrttejä tulee nauttia maltilla ja huolellisesti tunnistaen lajit toisistaan.

Laajin osa kirjasta esittelee 50 Suomen luonnon lääkekasvia kuvineen. Jokaisesta kasvista kerrontaan niiden käyttöhistoriaa (usein Lönnrötin tekstejä lainattuna), aineosat, käyttötavat, vaikutukset, rohtokäyttö, ruoka- ja juomakäyttö ja yksittäiseen kasviin liittyvät varoitukset esimerkiksi liikakäytön vaikutuksista ja joidenkin kasvien osalta niiden poimintapaikkojen vaikutuksista, sillä esimerkiksi nokkonen kerää maaperästä haitallisia aineita kuten nitraattia.

Luonnonkasveista on moneksi. Ennen kuin niitä alkaa nauttimaan sisäisesti ja käyttämään ulkoisesti, niin ne kerätään, käsitellään ja mahdollisuuksien mukaan säilötään. Kasveja käytetään monessa eri muodossa. Ne voi pakastaa, kuivattaa tai käyttää tuoreeltaan. Niistä on ruoka-aineiksi, mausteiksi ja juomiksi mehusta teehen. Ulkoisesti niitä voi käyttää hauteina, voiteina tai vaikka yrittityynyinä, jolloin pieniin kangaspusseihin voi laittaa rauhoittavia haihtuvia öljyjä sisältäviä kasveja. Kasveista voi valmistaa yrittikylpyjä, tehdä kasvovesiä, saippuaa, kurlausvesiä, hiusten huuhteluvesiä ja flunssaiset voivat höyryhengittää niitä.

Sinikka Piippo on kasvitieteilijä, professori ja biologi. Tämä syvä asiantuntemus näkyy kirjassa. Lääkeyrtien ainesosia esitellessä lukija saa pikakurssin muun muassa kasvien ja ruoka-aineiden biokemiaan. Lukijalle esitellään hiilihydraatit, kuidut, rasvat, rasvahapot, parkkiaineet, hartsit ja palsami, erilaiset öljyt, kaikki vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, fenolit, karvasaineet, hapot, saponiinit, alkaloidit ja antioksidantit. Ja samalla mitä nämä tekevät ihmisen elimistölle kuten ruuansulatukselle, verenkierrolle, lisääntymisterveydelle ja niin edelleen.

Alla esimerkki maitohorsman käytöstä:

Maitohorsmaa esittelevän luvun aluksi on kuva kukkivasta maitohorsmasta ja tiivis, mutta selkeä esittely kasvista. Maitohorsmasta esimerkiksi kerrotaan, että se on monivuotinen ja leviää maarönsyillä. Lisäksi kuvaillaan sen lehtiä ja kukintoa. Kerrotaan, että sen nuorissa kukissa on siitepölyä ja vanhemmissa nektaria ja kuinka kukka on auki vain pari päivää. Maitohorsman käyttöhistoriasta kerrotaan muun muassa, että sen nimi suomeksi ja ruotsiksi tulee siitä, että kasvin ajatellaan lisäävän lehmien maidontuottoa. Lisäksi sen kuituja on käytetty vaatteisiin, mattoihin ja ryijyihin.  Maitohorsma on hyvin satoisa. Siitä voi riipiä lehtiä helpoiten ylhäältä alaspäin tai kerätä kokonaisia versoja kuivumaan alaspäin naruihin. Lehtiä voi pakastaa kiehauttamisen jälkeen ja juuria voi kerätä varhain keväällä tai myöhään syksyllä ja kuinka kukat kerätään ilman kukkavartta kuivattamista varten tai mieluummin kannattaisi pakastaa jääkuutiorasioissa. Kukista ja lehdistä voi valmistaa teetä, lehdistä saa yrittikylpyjä, kääreitä, kurlausvettä, salaattiaineksia ja viherjauhetta, jota voi lisäillä ruokiin. Maitohorsmassa on mm. C-vitamiinia ja maitohorsmat ovat myös antioksidanttisia (erityisesti lehdet). Kasvi torjuu mm. tulehduksia, bakteereja, sieniä ja viruksia. Se parantaa immuuniteettia ja stimuloi lymfosyytteja kuten luonnollisia tappajasoluja. Maitohorsmasta on nestettä poistavaksi kasviksi, lisäksi se supistaa limakalvoja, lievittää tulehduksia ja kipuja, puhdistaa myös haavoja. Kasvilla on myös rauhoitavia, viilentäviä ja kuivaavia vaikutuksia. Kukkien puristemehu on antiseptistä. Maitohorsmaa voi käyttää myös verenpaineen alentamiseen, koska se esimerkiksi kontrolloi verensokeriarvoja. Rohtona kuten teenä sitä voi käyttää niin astmaan, yskään kuin maha- ja suolistovaivoihin, kurlausvetenä suun ja nielun tulehduksiin ja kääreinä korvatulehduksiin. Lehdet ja kukat tuoreina voi levittää ruhjeille, haavoille, akneiholle, palovammoille, psoriasikseen ja ihotulehduksiin nopeuttamaan parantumista. Maitohorsmateen kerrotaan myös rauhoittavan ja rentouttavan ja näin se voi helpottaa unettomuutta ja hermostuneisuudesta johtuvaa päänsärkyä. Teetä voi juoda pidempiaikaisesti, sillä se ei aiheuta sivuvaikutuksia. Ruokana maitohorsmasta voi käyttää lehdet ja ne ovat hyvin ravinteikkaat (kaloreita, C- ja B-vitamiinia, folaattia ja kivennäisaineita). Nuorista lehdistä voi tehdä salaattia, teetä ja lämmintä ruokaa. Kukat sopivat salaatteihin ja teeksi. Niitä voi lisätä myös taikinoihin (muffinit, skonssit, kakut).

Näin monipuolinen on maitohorsma. Ja maitohorsman lisäksi kirjassa on esitelty 49 muuta luonnonkasvia kuten voikukka, apilat, juolavehnä, kanerva, kamomillasaunio, nokkonen, vuohenputki, peltokorte ja lukuisia tuttuja marjoja ja puita.

Esipuheessa Sinikka Piippo kertoo näin:

”Kirja on tarkoitettu kaikille kasveista ja lääkeyrteistä kiinnostuneille, niitä omaksi tai toisten hyödyksi käyttäville. Toivon, että tästä kirjasta on hyötyä ja iloa näihin tarkoituksiin. Turha arkuus tai liiallinen uhkarohkeus kasvien käytössä ei ole hyväksi. On syytä katsoa tuntomerkit huolella, ettei erehdyksessä poimi käyttöönsä myrkyllisiä kasveja. Me olemme kaikki erilaisia ja yhdelle sopiva yritti ei ehkä sovikaan toiselle. Näiden varoitusten myötä toivotan jokaiselle lukijalle nautinnollisia hetkiä parantavien kasvien parissa.”

Kirjan voi lukea kannestaan kanteen (kuten tein) tai poimia jokaisen kasvin osalta tarkemmat infot, käyttötavat ja vaikutukset hyötyineen ja haittoineen. Suosittelen kuitenkin lukemaan johdantokappaleet ennen kuin lähtee kokeilemaan kotimaisten luonnonkasvien ruoka-, juoma- ja rohtokäyttöjä.

Kirja on mielestäni tervetullut lisä keskusteluun kasvien käytöstä ja sellaisenaan tuo yliopisotasoista tutkimusta luonnonkasvien vaikutuksista ihmiselle. Kirja sopiikin hyvin meille luomufaneille, jotka haemme välittömämpää yhteyttä luontoon vähentäen kaikkea teollista, synteettistä ja sen sellaista. Tästä huolimatta kirjan nimi hieman hämmentää minua. On vakavia sairauksia, joita en lähtisi pelkillä luonnonkasveilla hoitamaan. Ajattelen kuitenkin, että luonnonkasveista on potentilaalia terveyden ylläpitoon, lievitystä erilaisiin vaivoihin ja luonnonkasveja voi käyttää joidenkin sairauksien aiheuttamien oireiden hoitoon.

Suomen luonnon lääkekasvit on kiinnostava lukukokemus ja hakuteoksena helppokäyttöinen ja jakaa tutkittua informaatiota luonnonkasvien rohto- ja ravintokäytöstä. Kirja auttoi minua näkemään ympäristöäni entistä laajemmin.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Sinikka Piippo: Suomen luonnon lääkekasvit

2018 Tammi

Graafinen suunnittelu: Kaarina Segercrantz

207 sivua

Arvostelukappale

*

Muita puutarha- ja luontoaiheisia kirjoja blogissa

Heidi Haapalahti, Teija Tuisku ja Gunilla Törnroos: Kukkiva kasvimaa potager

Mari Mörö: Kukkanuottasilla

Metsänhoitajien kirjoja puista – Max Adams: The Wisdom of Trees ja Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä

Horatius: Runoudesta

”Runoilijat tahtovat joko hyödyttää tai huvittaa taikka samalla lausua ihmiselämälle mieluisia ja hyödyllisiä opetuksia. Jos mitä tahansa lausut opettavaista, ollos lyhyt, jotta oppivaiset mielet nopeasti käsittävät ja uskollisesti säilyttävät sanojasi. Kaikki valuu liian täydestä sydämestä pois ylellisenä.”

Quintus Horatius Flaccus aka Horatius eli vuosina 65-8 eaa Roomassa ja runoili latinaksi itsensä historiankirjoihin. Hän kuului Vergiliuksen (mm. Metamorfooseja) tavoin taiteita suosivan ja rahoittavan Maecenaksen (mesenaatti!) kirjalliseen piiriin. Hän elinaikanaan näki Rooman lipeytyvän tasavaltalaisemmasta yhteiskunnasta yksinvaltiuteen. Hän oli Brutuksen puolella, mutta pakeni paikalta, kun piti osallistua sisällissotaan. Keisari Augustus armahti entisen orjan pojan ja Horatius eli Maecenaksen hänelle lahjoittamalla huvilalla lähellä Tivolia elämänsä loppuun saakka runoillen. Hän kirjoitti varsin monipuolisesti satiireista oodeihin.

Ars Poetica (Runotaide) on Pison perheelle kirjoitettu kirje, joka valmistui Horatiuksen elämän loppuvaiheilla, kenties 18 eaa, kenties 15 eaa, kenties 10 eaa, kenties 9 eaa. Luin tästä K.J.Hidénin proosasuomennoksen vuodelta 1904, jonka on kustantanut Yrjö Weilin. Hidénin suomennos on nykylukijalle hieman vanhahtavaa suomea, mutta jossa on kuitenkin oma viehätyksensä. Ollos viehätetyt lukiessa proosallista käännöstyötä!

Myöhemmin kirjeen ovat suomentaneet/toimittaneet Teivas Oksala ja Erkki Palmén (Gaudeamus) otsikolla Runotaide. Ars Poetica on kirjoitettu daktyyliseen heksametriin eli eeppiseen runomittaan, jota käytettiin opettavassa ja eeppisessä runoudessa. Esimerkiksi HomeroksenIlias ja Odysseia etenevät tämän runomitan mukaan. Horatiuksen Ars Poeticalla on pitkä vaikutushistoria eurooppalaisessa kirjallisuudessa Aristoteleen Runousopin lisäksi. Ennen kuin Eurooppa löysi antiikin kreikankieliset tekstit, he ottivat mallia latinankielisistä roomalaisten teksteistä.

Ars Poetica on ytimekäs esitys runoudesta, mikä kirjoittamisen aikaan on tarkoitanut muutakin kuin runoutta. Mukana on esimerkiksi ohjeita näytelmien kirjoittamiseen. Ars Poeticassa on jotain tuttua Aristoteleen Runousoppista. Horatiuksen kirje on kuitenkin tunnelmaltaan ja lähtökohdiltaan mielestäni erilainen. Se ei ole niin filosofinen eikä niin intensiivisen pedantti ja perehtynyt esitys runojen ja näytelmien kirjoittamiseen vaan lyhyt ja erityisesti käytännönläheinen opastus.

*

Horatius tekee joitakin huomioita runoilijan (kirjailijan) julkiseen rooliin ja ammatin harjoittamiseen. Ohjeisiin kuuluu neuvo olla tietoinen siitä, että minkä on julkaissut, on aina julkista. Kirjoittajan siis kannattaa olla todella varma, että kestää ja kehtaa elää oman julkaistun tekstinsä kanssa pitkään. Kirjeen lukija saa ohjeita myös kritiikin vastaanottoon. Kokeneet tietävät miten tekstejä kirjoitetaan ja kritiikille tulee olla avoin. Runoilija pärjää lahjakkuudella, mutta harjoittelu ja palautteen vastaanottaminen ovat suositeltavia. Kirjailijan tulisi myös pysyä lestissään siinä mielessä, että jos hän on jossakin tyylilajissa hyvä, niin kehittyköön siinä huippuunsa. Kirjailijan tulee olla myös sivistynyt, oppinut ihminen.

Kirjallisten töiden aihevalinnoiksi Horatius suosittelee edelleen traditiosta ammentamista eli tulisi käyttää tunnettuja kertomuksia. Toki omaakin saa kirjoittaa, jos se vain oikeasti toimii. Näytelmissä tulisi vältellä jumalten väliintuloa (deus ex machina – tyyppisesti), mutta jos on pakko niin jumalia voi näytelmissä käyttää ihmisten ongelmien ja sen sellaisten ratkaisuun. Aristoteles oli muistaakseni samoilla linjoilla pari-kolme vuosisataa Horatiusta aiemmin omassa Runousopissaan. Aristoteleen teksti muutenkin kaikuu Horatiuksen opeissa. Esimerkiksi mitään ylimääräistä fiilistelyä ei kannata olla vaan tulisi keskittyä todenmukaiseen, tasapainoiseen ja vaikuttavaan lopputulokseen. Ei myöskään tulisi kirjoittaa ristiriitaisia tai pikemminkin epäuskottavia hahmoja. Näytelmän viesti ja sisältö tulisi heijastua tyylissä, runomitoissa ja muodossa, joilla kirjoittaa. Horatius vinkkaa, että näytelmien tulisi olla 5-näytöksisiä (Aristoteleella tragediassa 3), mutta näyttelijöiden lukumäärä kuitenkin kolme (plus kuoro) kuten kreikkalaisilla. Roomalaisen Horatiuksen suhde kreikkalaisiin edeltäjiinsä on kahtiajakoinen. Toisaalta hän tuntuu kunnioittavan heidän oppejaan ja toisaalta kinaavan vastaan ja toteaa, että roomalaiset pystyvät ihan samaan mihin kreikkalaisetkin.

Horatius haki luonnollista ilmaisua, joka tulee lähelle todellisuuden imitointia. Hän tuntui hakevan tekstiin harmoniaa, koherenttia kokonaisuutta. Tekstin muodon, tyylin ja sisällön tuli olla tarkoituksenmukaista. Pois turhat fiilistelyt ja pysytään asiassa. Tasapainoisuus muodossa kuin sisällössä ovat taitolaji, jonka runoilija hioo huippuunsa.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Horatius: Runoudesta

suom. K.J.Hidén

1904 Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag

2004 Kirja kerrallaan

28 sivua

Lainattu kirjastosta

*

Lisää antiikkia blogissa mm.

Vitruvius: On Architecture / Arkkitehtuurista / De Architecture (10 kirjaa arkkitehtuurista)

Vergilius: Georgica – Maanviljelijän työt

Titus Lucretius Carus: Maailmankaikkeudesta (De rerum natura)