Kokeilevat novellit – Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja

 

Pidän kokeilevasta tekstistä. Kielellä ja kirjallisuuden perinteillä leikkiminen on sallittu. Absurdit elementit tekevät tekstistä entistä kiinnostavamman. Nätisti sulkeutuvat ja kaikkitietävän kertojan tarinankerrontaa on mukavaa lukea, mutta kaipaan haastetta. Harry Salmenniemen esikoisnovellikokoelma tarjosi riittävästi haastetta.


Kolmentoista novellin kokoelma oli varsin tasainen laadultaan. Kokeilevaa tekstimassaa oli joka käänteessä. Kertomus oli kertojan, lukijan, tekstin ja kirjoittajan soidintanssi ja hippaleikki, Toiminta ohjasi lukijan tuntemaan kehossaan päähenkilön liikesarja ja Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani vaikutti jonkinlaiselta metatekstiltä kommentoimassa novellikokoelman syntyä. Juhani Ahon, Sulo M. Hytösen ja Teuvo Pakkalan novelleihin pohjautuvat tekstit olivat novelleja perinteisemmästä päästä, vaikkakin päivitettyinä nykyaikaan, ivaillen hullaannuttavalle kansallistunnolle (Krematorio kansallismaisemallisessa hurmoksessa) tai muulla tavoin kokeneen metamorfoosin Salmenniemen käsittelyssä.

Jokin erityinen maskuliinisuuden tunto, uho ja mielenmaisema sisältyy kokoelman teksteihin. Menestynyt jalkapalloilija elää ja hengittää voittaakseen. Luuserit ovat luovuttajia, jotka eivät hio itseään täydelliseksi henkisesti ja fyysisesti. Piilomasennus on miesten tauti, jossa mikään ei tunnu miltään. En ole ihan varma, että miksi masennus on piilossa, kun se on niin selkeästi nähtävissä. Kenties menestys ja kulissien ylläpitävät tyhjyyden tunteen piilossa. Eniten testosteronia syöksyi paperille Miksi koskit penikseeni –novellissa. Penis on uusi napa, jonka olemassaoloa, yksilöllisyyttä ja koskemattomuutta tuijottaa mies seksin aikana. Ohjaaja käy läpi suomalaisen kokeellisen elokuvahistorian tullen siihen tulokseen, että hän oli hylkiö tehdessään elokuvia, joita massat halusivat nähdä, koska niissä ei sählätty mitään ekstraa elokuvataiteen keinoin vaan kerrottiin ohjaajan vision mukaisia kertomuksia. Kokeellisuus ja poliittisuus ovat niille, jotka eivät menesty pitkällä aikavälillä, sillä laaja yleisö ei näitä tekemisen tapoja kaipaa katsomiinsa elokuviin. Tämä ajatus keskustelee joiltakin osin novellikokoelmaansa kustantajalle tarjoavan kirjailijan ajattelun kanssa: ”Minä olen yksi niistä kirjailijoista, jotka ovat tärkeitä kirjallisuudelle itselleen, vaikka kukaan ei lue mitä kirjoitan”. Novellien harvat naiset olivat pääosin äitejä.

Novellit veivät miehisen mielenmaiseman lisäksi kohti erilaisia aisteja ja tavoitteli kuvittelukyvyn rajoja. Fantastinen salaatti on makujen ja tekstuurien supernova ja Kompleksi hapuilee subliimia ja jotakin käsityskyvyn ylittävää absurdia tilaa, jossa etäisesti ostoskeskusta muistuttavassa kompleksissa mm. uhrataan ihmisiä, pelataan muinaisia pallopellejä ja säilytetään kulttuuriaarteita patsaiden sisällä (lähellä, mutta tavoittelemattomissa, tietoisesti olemassa). Kompleksin sydän on kuoleman temppeli. Piranesilta lainattu kuvasto täydentää kompleksin avaruuden laitatilakokemusta.

Novelleissa oli satiirinen tuntu.

 

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja

(Siltala, 2017, 177 s.)

Lainattu kirjastossa

Helmet lukuhaaste 2017: Lukuhaaste 49: Vuoden 2017 uutuuskirja

 

 

Mainokset