Yhden seminaaripäivän jälki ja muistiinpanot. Teen näitä kehiä ja ketjuja, jotta jaksan kuunnella ja keskittyä. Prosessoin kuulemaani myös tätä kautta. Tässäkin paperissa on systeemi ja narratiivi.
Osallistuminen johonkin yksittäiseen tilaisuuteen/tapahtumaan/..., joka on rutiineistani poikkeava, on minulle usein kuormittavaa. Kuormitusta lisää aistit, sosiaaliset tilanteet, minulle ennenkokemattomien tilojen kokeminen ihmisineen (vau - tarkoitan, että menen uuteen paikkaan, jossa minun odotetaan toimivan neurotyypillisesti, neurotyypillisen funktionaalisesti, sääntöjen/toimintatapojen/käyttäytymisnormien mukaan, jotka eivät tule minulta ”luonnostaan”), struktuurin puute (esim. en tiedä miten tulisi toimia ja vaikutelmani, että minun oletetaan tietävän miten toimitaan), ennakoimattomuus (en kykene arvioimaan mitä tulee tapahtumaan ja/tai mitä minulta odotetaan) ja niin edelleen.
Mitä teen, kun koen tällaista ulkopuolisuutta, epätietoisuutta, epävarmuutta...? Kuormitustasoni nousee ja jos en pääse laskemaan sitä, niin hajoan (itku, paniikkikohtaus). Mitä siis voin itse tehdä? Voin paeta paikalta ennen hajoamista. Voin myös feidautua ilman pakenemisen tunnetta. Tai voin olla saapumatta paikalle, koska en usko kestäväni. Mutta voin valita myös toimia toisin ja se on olla oma itseni. Toimia niin, että en koe nopeaa kuormittumistason nousua. Ja tämä kehäily on yksi näistä keinoista. Voin vaikuttaa poissaolevalta, mutta todellisuudessa koen olevani vahvasti läsnä. Tämä kehäily pitää mieleni kirkkaana ja ytimeni kasassa. Tämä on kieli, tulkinta kuulemastani ja kommunikointia itseni kanssa (muistiinpanot). #kehäily #autismikirjo #kosminenk #kosminenkirjolla #keskittyminen #aistihakuisuus #aistihakuinen #stimmaus
