Koin lukeneeni esseistiikkaa aiheina avaruus, eläimet ja ilmastonmuutos tai ihmisen suhde näihin yksilöinä ja kollektiiveina. Tulin lukiessa lähelle myös häilyviä kokonaisuuksia: realismin/realistisuuden rajat, luonnonmukaisuus ja orgaanisuus. Fokusointeja ja (lähi)luentaa tehtiin elokuviin, viime aikaisiin suomalaisiin esseekokoelmiin ja podcasteihin, kirjallisuuteen, avaruusohjelmiin ja superrikkaiden kapitalismin ja kohtalouskoisten (manifest destiny-tyyppisesti) yhdysvaltalaisten miesten toimiin. Koin lukeneeni ihmisten, ”meidän” ja ihmiskunnan suhteista toisiin, toiseuteen, joka ei koskaan voi olla ihmisestä irrallinen vaan poimuttuu, sisäistyy, vuorovaikuttaa, kiertää ihmistä. Ja jota ihminen ei voi hallita (ilman väkivaltaa tai sitten millään tavalla) tai ei tulisi mielestäni hallita tai luulla omistavansa despoottimaisesti. Ihmisen tulisi olla tasa-arvoinen ”toisen” kanssa osana kokonaisuutta. Ajattelin lukemisen aikana, että unelmat ovat uteliaisuutta, mutta niiden toteuttaminen yksilökeskeisesti punnitsematta niihin piilevää tuhovoimaa on juuri sitä tekemistä, joka johtaa epätasa-arvoon, riistoon, ilmastokriisiin ja olemassaolojen joukkotuhoamisiin.
Koin Himmeän sinisen pisteen multavana, eheänä, lähestyttävänä ja dialogisena. En ollut kaikesta samaa mieltä tai olisin lähestynyt toisesta näkökulmasta jotakin aihetta, mutta en ärsyyntynyt vaan koin olevani häiriöttömässä ajattelun virrassa, jossa voi olla läsnä monenlaisia säikeitä. Kirja ei kitissyt, ollut naurettavan äänekäs tai itsekiillottavaa pikaruokaa, mitä monet esseekokoelmat minulle valittavasti joko kokonaisina tai osineen on. Argumentointi parhaillaan kutsuu keskusteluun ei selän kääntöön tai muuhun pakoon paikalta.
Lukemisen jälkeen mietin mielikuvitusta ja kuinka sillä voi tavoittaa noin pääosin vain hypoteettisesti mahdollisen muttei jotain todella vierasta. Ja sitä että vuorovaikutus tai jopa ymmärtävä kohtaaminen itsestä poikkeavan läsnäolon kanssa on joissain määrin mahdollista, jos haetaan yhdessäolon mahdollisuutta. Mutta mistä tietää, että silloinkin ei ole dialogissa itsensä kanssa vaan aidosti jonkin toisen (kun yhteinen kieli puuttuu?)
.
.
Kirjan tiedot kommenteissa.
