#Runo18 : Nämä ovat

 

Nämä ovat

Kehtolauluja kuoleville kun olemme yksin ja toisin

Hämärä rakkaus sataa kirsikankukkia

vai miten sanoa tunnustus

kun Tomun taikuri avaa Valheiden kirjan

ja luettelee Uutisia! Saaren runot ja Luonteita

 

Auringonvihreä Metropolis on purkautuva satama, jossa lepää

maitovalas vatsa täynnä mandariineja

Tämä paikka on kerros n, jossa ihmistä ohjaa Eksymisen kartasto

Täällä neljä kvartettia aina sähkökatkoksen aikaan

soittaa kävelymusiikkia meren pohjalta

Ne ovat lauluja, runoja tai jopa Kaikki runous

kun aurinkokello ja aurinkokivi ottavat rakkaudelman asennon grand plié

 

Uneksi pyhä uni ja tiedä, että

Kun rakkaus on ohi poltamme sängyn

En ole sinun vaikka kutsun itseni kylään

Vaikka tarjoat minulle sata runoilijaa, sata runoa niin

tämä ei ole vuosisadan rakkaustarina eikä ensimmäinen rakkaus

Vaan autio maa

 

Kunhan sanon

En minä ole aina sama imago

Lue minua kuin kissojen kielen kompasanakirjaa

ja ehkä jossakin vaiheessa saapuu super hyvä olo

niitä samoja reittejä kuin etäisten teiden haibun

 

Oletko minulle kotka vai aurinko?

Sillä jos tuulet vastaan ja olen sinulle maailma tuulenkaatama

Tuulee Merveli ja ränttätänttä sinut!

 

*

IMG_8663

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Osallistun tällä runolla Ompun #Runo18 – lukuhaasteeseen. Pari runokirjaa putosi runosta pois. Halusin käyttää ainoastaan suomen kieltä runossa. En ole kollaasirunojen kirjoittaja, mutta tätä oli ideansa vuoksi erityisen hauska tehdä!

Kiitos lukuhaasteesta!

Täällä kaikki runoteokset, joista olen ehtinyt kirjoittaa parin vuoden aikana blogiin. Ja joskus käy niin, että lukemaani runoon tai runoteokseen tekee mieli reagoida omalla runolla. Kutsun näitä nimellä Runoreaktio! (linkki aukeaa blogiin kirjoittamistani runoreaktioista)

Helmet lukuhaaste 2018 – kokemuksia ja lukuajatuksia

Kiitos tämän vuoden lukuhaasteen laatijoille ja kaikille keskustelijoille lukuhaasteen FB -ryhmässä! Alla joitakin kokemuksia lukuhaasteestani. Aloitan haasteista (miksei, kun kyseessä on lukuhaaste), joista jatkan siihen, mitä kaikkea pääsin kokemaan lukemieni kirjojen myötä.

Muutaman lukuhaasteen kohdan täyttäminen oli hankalaa. Syntymävuosikymmenestäni kertovan kirjallisuuden etsiminen tuntui aluksi vaikealta. 1970 – luku ei minua erityisesti kiinnosta. Viihdyn enemmän menneissä vuosisadoissa, antiikissa sekä ihan vain nykyajassa, mutta myös ajattomuudessa. Ilokseni löysin kuin sattumalta tähän kohtaan sopivan kirjan Pauliina Rauhalan Synninkantajista, jonka tulkitsin sijoittuvan tietyn lestadiolaisen herätysliikkeen sisäisten toimien myötä kyseiselle vuosikymmenelle. Lisäksi kirjat, jotka kertovat elokuvan tekemisestä tai liittyvät johonkin peliin tuntuivat hankalilta. Elokuvakirjan sain kuitattua Ari Hiltusen Aristoteles Hollywoodissa – tietokirjalla, jossa pohdittiin kuinka aristoteelinen kerronta on tyypillistä monille hollywoodelokuville mm. henkilökeskeisen juonenkuljettelun puolesta. ”Pelikirja” oli todella vaikea lukuhaastekohta kunnes päätin lukea uudelleen Lewis Carrollin kertomukset Liisan seikkailut ihmemaassa ja Liisan seikkailut peilimaailmassa. Näistä jälkimmäinen rakentuu enemmän tai vähemmän löyhästi shakkiin. Ja näin listani valmistui lopulta – paitsi yksi kohta jäi täyttämättä: lukuhaastekohta 48. En halua ja en halunnut olla yhdenkään tämän vuoden aikana lukemani kirjan päähenkilö. Henkilöhahmoihin samastuminen tuntuu itselleni vieraalta.

Moneen haastekohtaan oli tunkua. Ensinnäkin kotimaiseen runokirjaan oli tarjolla vino pino runoteoksia. Helena Sinervon Merveli oli ensimmäinen vuoden aikana lukemani runokirja, joten se pääsi listaan. Vuoden 2018 aikana julkaistuja kirjoja olen lukenut myös pari huojuvaa pinoa, joten se kohta täyttyi myös melko helposti. Palkitun kääntäjän kirjoihin oli myös aikamoinen ruuhka. Iloitsen siitä, että Suomessa kirjallisuutta käännetään ihan mukavissa määrin. Arvostan kääntäjien työtä todella paljon. Sillä on tärkeä rooli suomen kielen ylläpidossa ja kehittämisessä, jonka vuoksi toivon jatkossakin laadukkaita käännöksiä.

Koin, että lukuhaasteen myötä pääsin kiertämään maailmaa ja aikamatkustin menneisiin aikoihin. Kuljin antiikin roomalaisten matkassa maalla ja merellä, vierailin kuussa (!) ja kaukaisilla saarilla valtamerten keskellä. Pysähdyin Etelä-Koreaan todistaakseni järkyttäviä ihmisten tekoja ja vietin aikaa erään amerikkalaisen runoilijan matkassa Madridissa. Samoilin myös metsissä puiden juurilla ja nautin ajastani puutarhoissa. Vierailin Lontoossa useamman kerran ja pääosin hyvin hyytävissä tunnelmissa kuten vampyyrijahdissa. Tutustuin vuoden aikana muutamaan upeaan naiseen kuten Ellen Thesleffiin ja Sara Teasdaleen. Moni lukumatkani kohde vaikutti olevan myös kovin fantastinen kuten Ihmemaa, Peilimaailma, Tylypahka ja kaikki ne Silmarillioniin kuvatut maailmat, jotka edelsivät Keskimaata (Taru sormusten herrasta). Todistin myös ainakin yhden maailman syntytapahtumaa, jossa musiikilla ja runoudella (sanoilla) oli tärkeä rooli.

Tapasin monenlaisia ihmisiä lukemieni kirjojen sivuilla. Seurasin ihmisten itsetuhoisuutta ja voimattomuutta, toivoin heille rauhaa ja turvallisuutta. Näin kuinka ihmiset sotivat ja tuhoavat luontoa. Kuljin mukana vanhempien surressa kuolemalle menettämiään lapsia. Todistin perheriitoja ja ihmisten haitallista vallankäyttöä lähipiirissä ja yhteiskunnassa. Seurasin viereistä kun mitään näennäisesti valtaisaa ei tapahtunut, mutta pinnan alla kyti ihmisten tunteet, muistot ja kokemukset, joilla on ja oli merkitystä. Ihmisen ajattelu ja toiminnan motiivit ovat kiinnostavia. Todistin myös rakastumisia, ihastumisia, iloa, onnea, hetkiin kiinnittyneitä ihmeitä ja tunteita ajattomuudesta tai ikuisuudesta.

*

Naputtelen tänne blogiin koko vuoden vaikuttavimmat lukukokemukset myöhemmin. Vuosi on vielä kesken ja tälläkin hetkellä minulla on luvussa muutama todella kiinnostava kirja. Lukuhaasteeseen pujahtaneista kirjoista olen kuitenkin valinnut mieleenpainuvimmat merkitsemällä ne tähdellä (*).

1. Kirjassa muutetaan Maritta Lintunen: Stella

* 2. Kotimainen runokirja Helena Sinervo: Merveli

* 3. Kirja aloittaa sarjan Sofokles: Traakhiin neidot, Aias, Filoktetes, Elektra

* 4. Kirjan nimessä on jokin paikka Ben Lerner: Lähtö Atochan asemalta

5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit Pauliina Rauhala: Synninkantajat

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa  Elina Karjalainen: Uppo-Nalle (kuuntelin äänikirjana)

7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan  Cyrano de Bergerac: Matka kuuhun

8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja Hendrik Relve: Puiden juurilla. Puut ja pensaat luonnossa ja kansanperinteessä

9. Kirjan kansi on yksivärinen Eugene O’Neill: Ristin paikka

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja Hiromi Kawakami: Sensein salkku

11. Kirjassa käy hyvin Richard Marsh: Pyhä kuoriainen

12. Sarjakuvaromaani / Neil Gaiman (ja muita tekijöitä): The Sandman #1

* 13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa Hannamari Heino ja Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan  Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

* 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja Fernando Pessoa: En minä aina ole sama (kääntäjä: Pentti Saaritsa)

* 16. Kirjassa luetaan kirjaa  Junichirō Tanizaki: Avain

* 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa Han Kang: Ihmisen teot

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä Ari Hiltunen: Aristoteles Hollywoodissa

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta  Hanna Ryti: Syli

* 20. Taiteilijaelämäkerta  Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala – Ellen Thesleffin elämä ja taide

* 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi  Laura Gustafsson: Pohja (autofiktio ei ole mukavuusalueellani)

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin Erling Kagge: Hiljaisuus melun ja kiireen keskellä

23. Kirjassa on mukana meri Bram Stoker: Dracula

* 24. Surullinen kirja Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja

25. Novellikokoelma Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

* 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt  Judith Schalansky: Atlas of Remote Islands – Fifty Islands I Have Never Set Foot On and Never Will

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta Tiina Rajamäki: Vieras maisema

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä / Sara Teasdale: En ole sinun

* 29. Kirjassa on lohikäärme J. R. R. Tolkien: Silmarillion (uudelleen luettu)

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan Eugene O’Neill: Vaaravyöhykkeessä

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa Lauri Mäkinen: 50/50

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

* 33. Selviytymistarina Max Porter: Surulla on sulkapeite

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta Michael Baran: Aamu – Preludi c-molli op. 10

35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja  Jelena Tšižova: Naisten aika

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa Piia Leino: Taivas

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi Sinikka Piippo: Suomen luonnon lääkekasvit

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo  Ari Saastamoinen: Tuhat tietä Roomaan – matkustaminen antiikin maailmassa

* 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama Enni Vanhatapio: Absentia (syntynyt Suomessa, asuu Lontoossa, Lontoo kirjassa läsnä)

40. Kirjassa on lemmikkieläin T. S. Eliot: Kissojen kielen kompasanakirja

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti Hermann Hesse: Maailmankirjallisuuden kirjasto

* 42. Kirjan nimessä on adjektiivi Sari Salin: Narri kertojana – Kultaisesta aasista suomalaiseen postmodernismiin

* 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

* 44. Kirja liittyy johonkin peliin / Lewis Carroll: Through the Looking-Glass (suom. Liisan seikkailut peilimaailmassa), luettu uudelleen

* 45. Palkittu tietokirja Joseph Campbell: Sankarin tuhannet kasvot (palkinto: American/National Institute of Arts and Letters)

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana Walentin Chorell: Ruoho

* 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta / Lewis Carroll: Alice’s Adventures in Wonderland (suom. Liisan seikkailut ihmemaassa), luettu uudelleen

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö / ??? En halua olla kirjan päähenkilö

* 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja / Ina Westman: Henkien saari (blogiteksti valmisteilla)

*

Blogin osallistujabanneri 1

*

Teksti: Heidi Kusmin-Bergenstad

Kuva: Helmet kirjastot

*

Lukuhaasteita blogissa:

Helmet lukuhaaste 2017 on valmis

#Runo18 – Runohaaste vuodelle 2018 (päivittyvä)

Runohaaste 2017: Runohaaste! – Koonti vuoden mittaisesta lukuhaasteesta

Lukuhaasteet

 

 

 

 

Bram Stoker: Dracula

Kirjablogeissa on kiertänyt kolmen vuoden ajan klassikkohaaste. Haasteketjun käynnisti Omppu (Reader Why Did I Marry him) vuonna 2015 ja nyt ollaan päästy jo klassikkohaasteeseen numero seitsemän, jota emännöi Katriina (Unelmien aika).

Valitsin klassikkohaastekirjakseni Bram Stokerin jykevän vampyyrikauhuklassikon Dracula, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1897. Olen joskus nuorena yrittänyt lukea kirjan. Taisi jäädä kesken. Muistan jotain. Alku oli (liian) jännittävä ja loppupuoli alkoi tuntua iisiltä alati tylsistyvältä loppulaskulta kunnes vauhti pysähtyy kituuttaen ja sitä tulee kossahtaneeksi rähmälleen, heittäneeksi sukset nurkkaan ja keskittymään after-ski:hin. Okei meni vähän överiksi, mutta pointtini on, että en päässyt tuolloin kunnialla loppuun asti Draculan lukemisessa. No – nyt päätin ottaa härkää sarvista tai vampyyriä/a hampaista ja lukea kirjan kannesta kanteen.

Luin Draculasta Jarkko Laineen suomennoksen, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1977. Laine on kirjoittanut romaaniin johdannon ja kommentoinut tekstiä jälkihuomautuksin. Alkuunsa totean, että johdanto oli tipoittain kiusallista luettavaa. Sain esimerkiksi tietooni amerikkalaisen kreivi Alexander Cepesin olemassaolon. Kreivi Cepesi on väittänyt olevansa Vlad Draculan jälkeläinen alenevassa polvessa ja on kertonut yksityiskohtia verisukulaisensa verisestä menneisyydestä. Ei tässä mitään. Juttunsa kullakin, mutta heittona johdannosta saa myös lukea, että kreivi Cepesi johtaa veripankkia turkkilaisille sairaaloille ja Punaisen Punaiselle puolikuulle. Okei. Kreivi Cepesi oli siis henkeen ja vereen asiaansa omistautunut. Johdannosta sain myös lukea eräästä murhaajasta, jonka ”juttu” oli juoda uhriensa veri ja tehdä ruumiista sen jälkeen makkaroita ja pihvejä kuppilansa asiakkaille. Laine jatkaa alaviitteessä:  ”Vampyyri-ilmiöön psykologisesti suhtautuvia ehkä kiinnostaa, että Haarmanin ruokalan kanta-asiakkaat olivat homoseksuelleja”. Ihan vaan heittona kanta-asiakkaista… No. – Joo.  – Sitte.  – – – Joistakin höhlismeistään huolimatta johdanto heitti varsin tehokkaasti sisälle vampirismin kulttuurihistoriaan, kirjallisen Draculan taustoihin monelta kantilta ja esitteli kirjan tulkintahistoriaa elokuva- ja kirjaversioineen.

*

Mennään itse tarinaan. Spoilereita tiedossa…

Draculan tarina lienee monille tuttu ainakin elokuvista ja monille tuttu varmasti myös luettuna alkuperäisenä ilman tulkintoja. Olen nähnyt muutaman Dracula-elokuvan äänillä ja ilman. Kirjan luettuani tein havainnon, että elokuvaversioinneissa Dracula on keskiössä. Voi johtua ihan jo siitäkin, että tähtinäyttelijä vetää katsomot täyteen ja tottakai hänelle annetaan elokuvista nimirooli. En tiedä. Kirjassa oli kuitenkin päin vastoin. Ihmiset, jotka kärsivät Draculan toimien takia ja taistelevat häntä vastaan olivat tarinan keskiössä. Kirja rakentuu henkilöhahmojen kirjeenvaihdolle, muistioille ja päiväkirjamerkinnöille, jolloin ihmiset huolineen, pelkoineen, päätöksineen, suunnitelmineen… tulevat lukijalle läheisemmäksi kuin Dracula. Dracula on alkusyy tai motiivi, mutta ei mikään aktiivinen, itsenäinen tai kovinkaan kiinnostava henkilöhahmo kirjassa.

Mutta siis tarina. Spoilereita tiedossa… tästä eteenpäin… seuraavaan tähtimerkintään (*) asti.

Englantilainen lakimiehenalku Jonathan Parker matkustaa kaukaiseen ja takapajuisen taikauskoiseen Romaniaan lakimiestoimistonsa asiakkaan kreivi Draculan luokse. Dracula on hankkimassa kiinteistöä Lontoosta. Aluksi kaikki on vähän outoa. Parker saa kuulla ja kokea kaikenlaista kummaa matkalla Draculan luokse. Kreivin linnassa aluksi kaikki on onneksi ihan ok, kunnes alkaa tapahtua jälleen kaikkea kummaa ja vähitellen yhä karmivampaa kummaa. Jonathanille selviää Draculan todellinen luonto ja hänen linnansa pahat pimeät puolet paljastuvat lukijalle klaustrofobisiin taajuuksiin asti. Jonathan jää linnaan vangiksi kreivin vampyyrinaisten ravinnoksi kunnes pääsee karkuun ja palaamaan takaisin Englantiin morsiamensa luokse.

Jonathanin vaimoksi lupautunut Mina käy kirjeenvaihtoa ystävänsä Lucyn kanssa. Lucy on rikas nuori neito, joka suloisuudellaan on valloittanut useamman miehen sydämen. Amerikkalainen toiminnanmies Morris ja tohtori sekä mielisairaalan johtaja Seward ovat menettäneet unelmiensa naisen ystävälleen Arthur Holmwoodille (myöhemmin lordi Godalming), mutta sellaista on rakkaus. Lucy valitsi mielitietykseen Arthurin ja häät ovat suunnitelmissa. Näissä tunnelmissa omasta sulhasestaan huolissaan oleva Mina vierailee Lucyn luona ja alkaa tapahtua kummia. Lucy kärsii levottomista painajaisten täyttämistä öistä kunnes unikävelee kohti traagista tuomiotaan Draculan vampyyrinaiseksi. Dracula on siis tässä vaiheessa matkustanut jo Englantiin (ostanut kiinteistön, vanha luostari, joka on sattumoisen tohtori Sewardin mielisairaalan lähellä) ja ravitsee itseään Lucyn verellä. Lucyn kosijat ja sulhanen tekevät kaikkensa pelastaakseen rakastamansa naisen. Paikalle on kutsuttu myös professori van Helsing, mutta epäonnisten tapahtumien seurauksena Lucy menehtyy outoon ”verenvuototautiinsa”. Mina liittyy surijoiden joukkoon Jonathanin kanssa myöhemmin. Kaikki on alussa kovin mystistä ja van Helsing tuntuu tietävän enemmän Lucyn tilanteesta kuin kertoo ja ei suostu paljastamaan tai varmistamaan mikä neitoa vaivaa. Lucy kuolee ja hänen yliluonnollisen kaunis ruumis suljetaan suvun hautakammioon. Myöhemmin miehille selviää minkälainen hirviö heidän suloisesta Lucystaan on tullut.

”Kun Lucy – kutsun tuota edessä ollutta oliota Lucyksi, koska se oli ottanut hänen muotonsa – näki meidät, hän vetäytyi taaksepäin ja sähähti kiukkuisesti kuin yllätetty kissa, ja sitten hänen silmänsä mittailivat meitä – Lucyn silmät muodoltaan ja väriltään, mutta tutun puhtaan ja lempeän katsannon sijalla rivo ja helvetin tulta leimuava. Sillä hetkellä rakkauteni rippeet muuttuivat vihaksi ja inhoksi, ja jos hänet olisi pitänyt surmata siihen paikkaan, olisin voinut tehdä sen villiä riemua tuntien. Kun hän katsoi meitä, hänen silmänsä hehkuivat syntistä paloa ja hänen kasvoilleen levisi rietas hymy. Voi luoja, kuinka minua puistatti sen näkeminen! Piittaamattomalla liikkeellä ja paatuneesti kuin piru hän paiskasi maahan lapsen, jota siihen asti oli hellittämättä puristanut rintaansa vasten muristen kuin luutaan vartioiva koira. Lapsi päästi terävän parkaisun ja jäi valittaen virumaan maahan. Teon kylmäverisyys puristi voihkaisun Arthurin kurkusta, ja kun tyttö lähestyi häntä ojentaen käsivartensa ja hymyillen irstaasti, hän astui taaksepäin ja kätki kasvonsa käsiinsä. Tyttö tuli kuitenkin yhä lähemmäksi ja kujersi raukean viettelevästi: ”Tule tänne, Arthur. Jätä nuo toiset ja tule minun luokseni. Minun sylini ikävöi sinua. Tule, niin makaamme yhdessä. Tule, mieheni, tule!” Hänen äänensävyssään oli saatanallista sulokkuutta – se helisi kuin vesilasit kun niitä soitetaan – joka vaikutti meidän muidenkin tuntoon, vaikka sanat oli osoitettu toiselle. Arthur oli puolestaan kuin lumottu: hän nosti kätensä kasvoiltaan ja ojensi käsivartensa syleilyyn. Lucy oli painautumassa niille, kun van Helsing harppasi eteenpäin ja nosti heidän väliinsä pienen kultaisen krusifiksinsa. Lucy kavahti sitä, hänen kasvonsa vääristyivät äkkiä raivosta…”

Lucy saa rauhan väkivaltaisten toimenpiteiden jälkeen. Miehet pitävät kokousta ja tulevat siihen tulokseen, että Dracula on tuhottava lopullisesti. Hän asuu nyt Lontoossa ja on hyvin vaarallinen ja voimakas vihollinen, joka on paras pysäyttää ennemmin kuin myöhemmin. Ja näin jännittävä takaa-ajo alkaa. Tunnelma tiivistyy loppua kohden ajoittain hyvin sentimentaaliseksi paatokseksi. Draculan tuhoaminen on miesten pyhä tehtävä, sillä hän on silkkaa pahuutta ja kaiken lisäksi Jonathanin vaimo Mina on joutunut Draculan uhriksi ja alkanut vähitellen muuttumaan vampyyriksi itsekin. Draculan kuolema vapauttaisi Minan takaisin elämään. Takaa-ajo tihentyy Draculan kotikonnuille ja tämä sieluja helvettiin pilaava tuhovoima kohtaa loppunsa kotilinnansa porteilla. Mina pelastuu ja melkein kaikki miessankaritkin selviävät hengissä.

*

Draculalla on pitkä luku- ja tulkintahistoria. Tuntuu hieman lannistavalta tunkea oma lukukokemuksensa kauhuklassikon valtaisan reseptiohistorian joukkoon. Kenties tämän lukuhaasteen ”haasteosio” minulle onkin todeta, että ei minulla ole tästä mitään uutta sanottavaa, ainoastaan joitakin omia huomioita lukukokemuksestani.

Minkälainen lukukokemus Dracula sitten oli?

Lukukokemus oli pääosin vauhdikkaasti etenevä jännäri-kauhu-seikkailu. Lukija jätettiin useasti kuilun reunalle odottamaan kuinka kärjistyneet tilanteet ratkaistaan ja mitä kaikkea vielä voikaan tapahtua ennen kuin Draculasta on selvitty. Kirjan rakenne oli huikea. Se rakentui yksinomaan henkilöhahmojensa ajattelulle kuten päiväkirjoille, matkakirjoille, muistioille ja kirjeille. Niissä kuvattiin tapahtumia ja kirjoittajan omia tuntoja, pelkoja, huolia ja käytyjä keskusteluja hyvin tarkasti. Kolmatta tai ulkopuolista siis tarinaan kuulumatonta kertojaa kirjassa ei ollut. Kiinnostava havainto oli myös se kuinka Dracula ei oikeastaan ollut kovin keskeisessä roolissa kirjan alkupuolta lukuunottamatta (Jonathan Romaniassa). Draculan sijasta kaikki muut henkilöhahmot olivat juonen etenemisen kannalta keskiössä. Heidän kertomansa vei tarinaa eteenpäin ja heidän subjektiiviset tuntemuksensa syvensivät henkilöhahmoihin sitoutumista.

Kirja oli positiivinen lukukokemus vaikkakin ajoittain herätti tahattomia naurunpyrskähdyksiä. Dracula oli minulle viktoriaanisen ajan moralistinen sukupuoliroolimallien kiteytymä. Ja pakko samaan kappaleeseen todeta, että helppohan se on näin 2010-luvun lopulla kommentoida tällaisia, mutta kun en pääse 1800-luvun lopun englantilaisen Draculan lukijan pään sisälle, niin näillä mennään.

Draculassa neitojen tuli olla siis kristillisen hyveellisiä, puhtoisia, herttaisia ja lapsenomaisia. Näiden unelmanaisten vastapainona olivat toisenlaiset naiset, Draculan pilaamat rietastelijat, nuo hornikkaan himokkaat murhaajat, joilla oli ”hekumalliset huulet” ja ”rivo nauru”.

Jos naiseudelle oli esitetty kirjassa selkeäviivaiset roolivaihtoehdot niin miehillä oli vähän enemmän valinnanvaraa, mutta vain vähän. Ensinnäkin herkkyyttä kirjan miehistä löytyi (kenties kiitos lordi Byronille ja muille vastaaville sanataitureille?), sillä sydämet särkyivät nyyhkytysten tahdissa ja huoli oli vähintäänkin intensiivis-kristillis-hyveellisen syvää suloisten Lucyn ja Minan puolesta, jotka pahuus oli julmasti turmellut suoraan helvettiin. Herkkyyden ja tunteiden osoittamisen vastapainoksi miehet esitettiin kuin salamaniskusta tunteistaan irrallisina kylmäpäinä, jotka toimivat kollektiivisena ritarijoukkona puolustamassa naisten ja samalla omaa kunniaa.

Epätoivon ruokkiman tuskan ja sankaritekojen lomassa miesten oletettiin hoitavan kaiken ajatustyön. Kun nainen (Mina) osoitti ”miehistä aktiivisuutta” siis ajatteli ääneen, halusi osallistua työhön Draculan tuhoamiseksi ja niin edelleen, häntä kollektiivisen mieshämmennyksen jälkeen ylistettiin suloiseksi naiseksi, jolla on miehen äly. Ja vaikka aktiivinen ja oma-aloitteinen (ja omaälyinen) nainen ajoittain hämmensi miehiä, niin oli kiinnostavaa lukea, kuinka häntä ei lopulta runnottu takaisin tai ainakaan lopullisesti ahtaaseen sukupuolirooliboksiin vaan hänen annettiin toimia aktiivisesti miesten rinnalla.

Kirjan riveillä tuotiin esille pieninä paloina oman ajan edistyksellisiä naisia paheksumatta heitä. Nämä itsenäiset omapäätösvaltaiset naiset toki saivat osakseen kummastusta, mutta eivät tiukkismoralistista paheksuntaa. Tämä asenne sopi kirjaan. Stoker tuntui nimittäin muissakin asioissa olleen perillä aikansa uusista tuulista. Tämä näkyi kirjan sivuilla muun muassa uusina teknologisina innovaatioina ja tieteen uusina tuulina. Esimerkiksi kun Lucya yritettiin pelastaa verenhukalta käytettiin uudenaikaista verensiirtolaitteistoa. Lisäksi tohtori Seward oli kiinnostunut psykiatriasta, joka tukeutui empirismiin. Myös lennätin ja puhelin oli ahkerassa käytössä välittäessä viestejä henkilöhahmoilta toiselle. Kaiken tämän uutta ajattelua esittelevän ajankuvallisuuden vastapainoksi kirja tarjosi vahvaa sentimentaalista korkealiitoa. Kaikki kristillinen hyveellisyys ja tunteikas syväahdistus olivat osa lukukokemusta. Loppua kohden lähes jokainen henkilöhahmo piti sentimentaalisen ja moraalisesti huippuunsa hiotun preppauspuheen kohti tuntematonta vaaraa (ja niitä himokkaita naisia rivoine nauruineen ja hekumallisine huulineen… sori, oli pakko). Jaottelu hyvän ja pahan välillä oli raamatullisen eeppistä ja lukijalle ei jäänyt epäselväksi kumman puolella varmisti paikkansa miehistä parhaimpien joukossa. Dracula ei heihin kuulu. Hän ei ole romanttinen sankari, ei heteronaisen eroottinen päiväuni eikä todellakaan suoraselkäinen oikeamielisyyden kannattaja vaan julman sadistinen hirviö, joka haisee kuivuneelle verelle ja mätäneville sieluille.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Bram Stoker: Dracula

1897/1977/1992 suom. Jarkko Laine (myös huomatukset ja johdanto)

Otava

415 sivua

Omasta hyllystä omasta kotikirjastosta

*

Lisää kauhua ja sen sellaista blogissa:

Minä pelkään – venäläistä kauhua ja mystiikkaa

Richard Marsh: Pyhä kuoriainen

*

Kirjasta ovat kirjoittaneet mm.

Oksan hyllyltä

Tuijata.kulttuuripohdintoja