Runoreaktio! Minne sidottu valo pakenee?

tenutomaisuus. hetkien tai olemisten välisyys tai välillisyys. näillä on eroa. tyyni rapina kuoren pinnan alla. sujahdus. hengitys. katseen lasi peilityyni kaipuu sekoittuu tavan avaamaan piiloleikkiin. pisteellisyys avaruudessa. tasainen humina. säikeiden solmuttumisen alku. odotus mahdottomasta.

sidottu valo pakenee.

Onko hyrrän piirtämä viiva sattumaa? Mitä valintoja voi tehdä yksisuuntaisella kadulla? Mikä Rubikin kuutiossa vituttaa eniten? Mistä hiekka tulee, syntyy, kehittyy, ilmestyy, muotoutuu, hajoaa (mitä olen unohtanut ?) ? Miksi ihmiset istuvat samoilla paikoilla, kun kokoontuvat samaan tilaan uudestaan? Miksi ihmiset istuvat samoilla paikoillaan, kun ovat kokoontuneet samaan tilaan useammin kuin kerran? Onko muisto totta? Mitä kadotetaan, jos kaivaa liian syvälle? Miksi kadotetaan, kun kaivaa liian syvälle? Mitä on tapahtunut, jos tilaan viimeisenä saapunut on saanut parhaan paikan? Kuinka monta näkökulmaa mahtuu yhteen lauseeseen? Mitä jäi kuvan ulkopuolelle? Milloin kehykset ovat kuvaa arvokkaammat? Miksi teksti tarvitsee huutomerkin!? Kenen lapsuus on digitaalinen? Kenen lapsuus on analoginen? Kenen lapsuus on kolmiulotteinen, kaksiulotteinen, yksiulotteinen, neliulotteinen? Ollaanko paikoillaan? Istutaanko hiljaa? Voinko vastata omaan kysymykseeni? Kumpi on suurempi: hiekan jyvä vai suolan kide? Minne på finska? Minne aurinko menee, kun päivää alkaa (?). Miksi hyvä olo nostaa hymyn huulille? Mistä se nousee? Ja miksi huulet? Mitä mielikuvitus syö, kun ruokit sitä? Mikä on mielikuvitukselle sopiva lautasmalli? Mitkä ovat ideaalin lautasen mitat? Mikä tekee täydellisestä kiinnostavan? Miksi aika ja avaruus ovat suosittuja aiheita runoudelle? Kuinka kauan on nyt? Miten hetkeä jatketaan? Miten tunne sidotaan paikoilleen?

Kumpaan paperin yläkulmaan piirsit lapsena hymyilevän auringon?

minun kuvassani hymyili kuu ja tähdet nauroivat. yötaivaalla loisti sateenkaari. ihmiset kävelivät käsillään ja jalat vilkuttivat. kissa istui talon katolla ja koira puussa. kivet lauloivat suvivirttä. kukat lensivät avaruuteen ja laskeutuivat terälehtinä maahan. meri tuoksui suolalle, hattarat popcornille ja irtokarkit grillirasvalle. autoja ei ollut, aseita ei ollut. lapsilla oli aikuisia korkeammat otsat. kirjaimet halusivat olla numeroita ja nuottiavain merkitsi lauseen kysymykseksi.

 

 

Teksti ja kuvat: Heidi / KosminenK

*

Tekstini on runoreaktio Jouni Teittisen runoteokseen Sydäntasku (Poesia 2019).

Kirjan kansi: Riitta Teittinen (kuva) ja Olli-Pekka Tennilä (suunnittelu)

93 sivua kirjastosta

*

Lisää runoreaktioita blogissani:

Runoreaktiot!

Runoreaktio! Kysymyksien asettelua

Runoreaktio! Tuulee ylos

Runoreaktio! Kuun verinen härkä

Yksi vastaus artikkeliiin “Runoreaktio! Minne sidottu valo pakenee?

  1. pitsiperunamaa kuokin lukihäiriöstäni nostan sydämen sirpin satoa tunteeni nukkuu väkeviä kolhuja ahdistus rukoilee ikuista elämää puhuu nerokkailla syvällisillä kirouksilla en ole poimuihminen lohjennut into
    se riutui aikuiseksi vaelteli itsehillintään vääntyili rehelliseksi kirjoitti puhtaaksi kolhiintui ainoaksi tunsi itsensä sanasta jonka kuuli ensimmäisen kerran
    rohkea kitki kapselin estämästä siunausta imeytymästä kuivaan elämään joka ei kasvanut katumusta vapaus oli vain katoava tunne mitkään pahoinpidellyt kovia kokeneet kahleet eivät pidä kipuani poissa
    teen haastavammaksi tunnelman ujutan viimeisintä syvällisyyttäni täynnä suurinta löytynyttä kahletta vetäytymään syrjään keskivaikeisiin yhteiskuntaleikkeihin naurahti kiinni osallisuudesta

    vanhoja asemia pitää suojella niitä on enää vähän taiteilijana
    liekki meni monimutkaiseksi hallita en ollut koskaan nähnyt mitään sellaista liekissä mistä oli kysymys kaita tie sisälleni se teki vaikeaksi kaiken oli vaikea päästä aikaan jolloin olin sammuksissa yksinäinen
    tuntee olevansa kuvioissa mukana joita näen ottaa aurinkoa mukaan yhteiskuntaan niin lahjakkaita mutta silti jonottavat viimeisen päiväyksen nimeä ennen kuin nimet menevät unohduksiin totuudella on kanteleen asema nykypäivän taidemaailmassa
    radan linnut eivät näy minnekään aukon musta iloitsee ajassa kauaksi pois tähdessä on seitsemän aikaa ottavaa vuosivaloa sanoista on poistettu nautinto
    säännöillä on kiinnemielinen poistumiskielto lainalaisesta näen sen tassut ikkuna piirtää suojaa ulkomuistista joka pystyy mihin vaan muuttumaan sopivaksi ikkunasta hohtaa syvä älykkyys jos se on pesty näyttämään sellaiselta

    pääsykoe läpäisi nerouden ja nerous ulvahti vuotaen kysymysten repimästä nöyryytyksestä hassutuksia jotka kiersivät hänet hyvin kaukaa suonista jotka pitivät tyhmyyttä yllä tunsivat muka häntä paremmin ja syvemmin tuntematonta empatiaa

Kommentointi on suljettu.