Silene Lehto: Kultapoika, kuplapoika

Silene Lehdon uusin, kolmas runokokoelma Kultapoika, kuplapoika oli minulle monella tapaa mieluisa lukukokemus. Runokertojan ääni oli rauhallinen, pohdiskeleva ja kerronnallinen. Kirjassa on viisi osaa tai osastoa, jotka kommunikoivat keskenään. Runoteoksen osat löytävät toisensa yllättävistäkin näkökulmista kuitenkaan osoittelematta toisiaan. Tämä tekee kirjan lukutunnusta orgaanisen ja antaa tilaa lukijalle ajatella itse, tehdä johtopäätöksiä ja tulkintoja itse. Yhdistää osien lankoja toisiinsa ja luoda niistä kirjavan, mutta kauniin ja toimivan kokonaisuuden.

Runoteoksen sivuilla lukija tapaa muun muassa vuorikiipeilijä Alisonin, joka menehtyy vuorella, ”kuplapoika” Davidiin, joka ei voi elää sairaalahuoneeseen hänelle tehdyn muovisen kuplan ulkopuolella koska sairastuisi vakavasti ja naisen, joka on jättänyt synnyttämänsä vauvan sairaalan luukkuun (die babyklappe berliiniläisessä sairaalassa). Runoteoksessa ovat läsnä myös (helposti) särkyvät ja särjetyt asiat, fiktiiviset olennot ja ilmiöt tai instituutiot kuten koristeelliset seinälautaset, Tyyris Tyllerö (Humpty Dumpty) ja avioliitto.

Kultapoika, kuplapoika herätteli minut ajattelemaan monia hyvin laajoja asioita ja kysymyksiä. Tulin miettineeksi elämän rajallisuutta ja etenkin sen haurautta. Tulin lukemisen aikana ja jälkeen pohtineeksi kehon haurautta suhteessa vahvaan mieleen ja vahvaan tahtoon elää. David haluaa elää ja kokea asioita kuten lapset normaalisti ja Alison haluaa valloittaa vuoria tai kenties lopulta itsensä vuorikiipeilijänä. Tulin ajatelleeksi myös ihmisen kykyä kokea elämä kaikessa täyteydessään jopa omia rajoja ylittäen ja kuinka toisaalta tämä ei ole kaikille mahdollista. Esimerkiksi David joutuu elämään ”kuplassa” sairaalassa,  koska hänen immuniteettijärjestelmänsä ei kestä elämää kuplan ulkopuolella. Jotkin rajojen ylitykset toisin sanoen johtavat kuolemaan tai lopulliseen särkymiseen, joka muuttaa alkuperäisen idean ja muodon toisenlaiseksi. Pakotettu metamorfoosi.

Runot saivat minut pohtimaan myös valintoja, joita me ihmiset teemme päivittäin. Nekin voi ajatella jonkinlaisina rajojen ylityksinä, jos valinta muuttaa ihmisen elämän lopullisesti, peruuttamattomasti. Osan näistä valinnoista teemme tietämättämme, osan tietoisesti. Jotkin tietoiset valinnat tuntuivat runoteoksen sivuilla vaillinaisilta ikään kuin valinnan tekijä ei olisi nähnyt loppuun asti. Esimerkiksi vauvan luukkuun jättänyt nainen pohtii missä lapsi on nyt, mitä hän tekee ja tunnistaisiko lapsen nyt (luultavasti) vuosien jälkeen. Valintoja voi tehdä tietoisesti, mutta niiden seurauksia ei aina kykene arvioimaan loppuun saakka.

Jotkin valinnat voivat olla erityisen kohtalokkaita ja jotkin lopulta myös mahdottomia.  Joskus on pysyttävä reitillä, jotta säilyisi hengissä ja ehjänä. Ja joskus olosuhteet voivat olla niin väkivaltaiset, että ihminen ei kestä niitä. David ei kestä elämää kuplan ulkopuolella ja vuori koitui Alisonin elämän tuhoksi. Runoteoksessa vuori on yksi tuhon ilmentymä, jonka voi valloittaa, mutta jota ei voi hallita.

Valintojen, elämän ja fyysisen (kehon) haurauden ja tahtotilojen vahvuuden lisäksi äitiys nousi minulle yhdeksi keskeiseksi teemaksi Silene Lehdon runoissa. Äitiys ei kuitenkaan ole pullantuoksuista vaan on asetettu keskustelemaan äitiyteen liittyvien ennakkokäsitysten tai stereotypioiden kanssa. Alisonia jotkut ovat syyttäneet huonoksi äidiksi, koska hän halusi olla vuorikiipeilijä ja riskeerata oman elämänsä, vaikka hänen olisi pitänyt olla kotona lapsiaan varten. Davidin äitiä on syytetty myös itsekkääksi, sillä hän halusi synnyttää (viittaus naisen ”lisääntymisviettimyyttiin) ja salli lapsensa elää poikkeuksellisen rajoitettua elämää vakavan sairauden pakottamana. Lukija joutuu myös käymään läpi omia asenteitaan naiseudesta ja äitiydestä kohdatessaan naisen, joka jätti synnyttämänsä vauvan sairaalan luukkuun.

Kultapoika, kuplapoika on rauhatempoisesti oivallettavaa ja avautuvaa runoutta. Runoteos on proosallinen ja ei vaadi kielen monitulkinnaisuudelle altistumista. Silti Kultapoika, kuplapoika ei päästänyt minua lukijana helpolla. Parhaimmillaan teos avaa todella laajoja tai syviä kysymyksenasetteluja, joiden ytimessä on elämän ainutlaatuisuus ja valintojen täyden itsenäisyyden kyseenalaistaminen.

Silena Lehdon runoteos Kultapoika, kuplapoika kestää useamman lukukerran. Sen tenho ei ole niinkään runojen kielessä tai tunnelmassa vaan ajatuksissa, joita se kantaa sisällään ja kysymyksissä, joita se esittää lukijalleen.

Alison Hargreaves Wikipediassa

David Vetter Wikipediassa

*

”ja äkkiä sinun on kuviteltava aika, 

joka jatkuu kun sinua ei enää ole, alison sanoo, 

niin kuin tähti voisi kuvitella valonsa

määränpään miljoonien vuosien päässä, 

niin kuin lahoava tammi

terhojensa humisevat lehvistöt, 

niin kuin alppikirjosiipi voisi kuvitella

seuraavan kesän, kun sen talvehtinut toukka

ryömii kotelostaan: vielä ryppyisin siivin, 

vielä hapuillen, se lentää etäisesti tutun maiseman läpi” (s. 16)

*

kultapoikakuplapoika-kosminenk

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Silene Lehto: Kultapoika, kuplapoika

2019 WSOY

Graafinen muotoilu ja valokuvat: M-L Muukka

80 sivua

arvostelukappale (kiitos)

*

Lisää runoja blogissa:

Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin

Heidi Pyykkönen & Niilo Rantala: Aina

Heli Slunga: Kehtolauluja kuoleville

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s