Helsingin kirjamessuilla 2018

Kirjamessut olivat nelipäiväiset, joista osallistuin kahteen: torstaihin ja sunnuntaihin. Helsingin kirjamessut olivat saaneet tälle vuodelle uuden ohjelmajohtajan Ronja Salmesta, jonka myötä kirjamessut uudistuivat joiltakin osin. Kommentoin uudistuksia niiltä osin, jotka vaikuttivat selkeästi kirjamessukokemukseeni ja sen jälkeen joitakin muita huomioita ja fiilistelyjä kirjamessuista/lta.

Tapahtumalavojen nimet olivat vaihtuneet Helsingin keskustan ja sen liepeillä olevien kaupunginosien mukaisiksi. Enää ei tarvinnut sanoa kirjamessukaverilleen, että menen Eino Leinoon vaan vaikka Hakaniemeen ja Kruununhakaan. Ihmisen sijasta menen paikkaan – tuntuu järkeenkäyvältä ja inhimilliseltä. (todella surkea läppä) Lisäksi lavojen sisältö oli ilmeisesti profiloitu selkeämmin aihealueittain. Jos halusi seurata samantyyppistä sisältöä yhtäjaksoisesti, niin se onnistui viettämällä aikaa saman ohjelmalavan äärellä. Ei ikäviä yllätyskäänteitä päivän kulkuun kesken messukokemuksen, ei genrerajojen ylityksiä tai sekoittumisia, ei omia arvoja haastavia tai ärsyttäviä henkilöhahmoja, ei vaikeatulkintaisia lopetuksia ja niin edelleen. Kaikilta osin toimiva lukuromaani siis. Tai sitten ihan vain vähemmän sinkoilua messualueen sisällä lavalta toiselle ja vähemmän keskustelujen missauksia alku- tai loppupäästä. Toisaalta, jos on virittynyt niin, että on multikiinnostunut hyvin monenlaisesta sisällöstä, niin sinkoilu on luultavasti edelleen osa kirjamessukokemusta.

Omalta osaltani tein valinnan, että tänä vuonna pysyn enemmän paikallaan. Löysin nopeasti omat suosikkini tämänvuotisista kaupunginosalavoista. Etukäteen selattu messulehti ei tähän ohjannut, mutta Messukeskuksen oma kännykkäsovellus tarjosi minulle tämän oivalluksen. Messupäivinä löysin itseni Kruununhaasta Tiedetorilta ja Töölöstä seuraamassa ohjelmaa kirjallisuudesta eri teemojen kautta, kirjailijuudesta ja sunnuntain osalta runoudesta. Hakaniemessäkin kävin yhteiskunnallisten sekä poliittisten aiheiden parissa (en ole Pitkäsillan ylittämiskammoinen). Punavuoressa olisin puolestani viihtynyt spefin (spekulatiivinen fiktio) parissa, mutta Senaatintorin äänimaisema jylläsi välillä niin vahvasti, että Rööperin tarinat jäivät kokematta. (luulisi, että Senaatintorin massatapahtumat vaikuttaisivat enemmän Kruununhakaan kuin Punavuoreen, mutta fiktio on fiktiota. )

Keskusteluille esiintymislavoilla oli jälleen lähes poikkeuksetta varattu 30 minuuttia. Tämä on selkeää. Ohjelma alkaa tasatunnein tai puolelta, ei epäselvyyksiä. Puolituntisessa on kuitenkin joitakin harmittavia puolia. Kaikki kotimaiset kirjailijamme eivät ole armoitettuja hissipuhemaisilla reettorin lahjoilla (mikä olisi aika kafkamaista) ja joskus lavakarisma jyllää introvertin. Ja koska on oikeasti kiinnostavaa kuunnella erilaisia ihmistä, niin lisätila ajallisesti olisi tehnyt joistakin keskustelutuokioista moniäänisempiä. Ja sitten on myös aiheita, jotka mielestäni olisivat kaivanneet lisää tilaa persoonallisuuksista irrallaan olevista syistä kuten aiheen/ilmiön laajuuden takia. Pintahipaisu voi häiritä hetken, mutta ei jätä erityisempää muistijälkeä, jota kelailla pidempään jälkikäteen.

Kirjamessut ovat myös kirjamarkkinat. Kirjallisuuden kuluttajia hemmoteltiin erilaisilla kustantamoiden tarjouksilla. Löysin itseni kuitenkin antikvariaattialueelta ja ilahduin siitä, että Vantaan antikvariaatti oli tänäkin vuonna tuonut messuille kahden euron kirjatarjouksensa. Kirjojen jälleenmyyjien joukossa oli myös niitä, joiden tarjonta vaikutti koostuvan kustantamoilta ylijäänneellä kirjallisuudella ja sitä sai niin ikään kahden euron hintaan omakseen.

Ja kun kirjamessuilla ollaan, niin huomasin kaipaavani lukutilaa. Tä? Jotakin rauhallisempaa tilaa, johon voi hetkeksi istahtaa, jutella tutun tai tuntemattoman kanssa kirjoista, ohjelmien sisällöstä tai mistä sitten haluaakin jutella. Tilaa, jossa voi lueskella kirjaa, kuunnella äänikirjaa, syödä eväitä, lepuutella jalkoja, ladata akkuja ihmisessä ja puhelimessa.

Osallistuin kirjamessuille torstaina ja sunnuntaina. Tämä oli tietoinen valinta. Liikaa aistiärsykkeitä on liikaa aistiärsykkeitä. Ilokseni huomasin ja täysin vahingossa, että Yle Teema-Femma-Areena tarjosi niin perjantailta kuin lauantailta valikoitua livetarjontaa messuilta. Näitä oli mukava seurata kotikoneelta. Liven jälkeen Yle Areena (areena.yle.fi) tarjoaa sisällön jälkeenpäin katsottavaksi. Loistavaa!

Alla fantastisen epämääräisiä kännykkäkuviani messuilta ja yhden päivän kirjaostospinoni.

*

img_0218
Kuva Leena Krohnin ja Pirjo Lyytikäisen kuvista, koska en uskaltanut nousta yleisöstä kesken keskustelua ottamaan kuvaa Leena Krohnista ja Pirjo Lyytikäisestä.
img_0219
Helena Sinervo lukee runoa runokokoelmastaan Merveli.
Nihkee akka, Nelli Ruotsalainen ja Veera Antsalo
Taidekuva Messuhallista
Toinen taidekuva Messuhallista, joka sai minut pohtimaan mikä voisi olla maailman ensimmäinen messukeskus. Ja mieleeni tuli Crystal Palace Lontoossa (pommitettu alas eli turha tänä päivänä Lontoosta sitä etsiä), joka toimi maailman ensimmäisten Maailmannäyttelyiden tapahtumapaikkana 1851 (jos oikein muistan). Edusti oman aikansa edistyksellistä rakennustekniikkaa lasi- ja metalliosineen.
Torstain kirjaostossaldo.
Vahva aloitus kirjamessuille Sivumennen podcastiä seuratessa. Johanna Laitisen ja Jonna Tapanaisen vieraina Eveliina Talvitie ja Laura Gustafsson.

Nely Keinänen, Merja Polvinen ja Riitta Koikkalainen keskustelemassa Yhdysvalloista maailmankirjallisuuden kaanonissa.
img_0144
Kuvakaappaus Messukeskuksen sovelluksesta.
img_0217
Kuvakaappaus Messukeskuksen sovelluksesta.

*

*

Teksti ja kuvat: Heidi Kusmin-Bergenstad

Helsingin kirjamessut 25.-28.10.2018

Osallistuin kirjamessuille bloggarina. Akkreditoiduin Messukeskuksen nettisivuilla ja sain bloggaajapassin.

4 vastausta artikkeliin “Helsingin kirjamessuilla 2018

  1. Olipas kiinnostava messupostaus ja aivan mahtavan persoonallinen! Lisäksi sulkutekstisi saivat naurun pirskahtelemaan useammin kuin kerran. 😀 Kirjamessuilla en siis itse ollut (olen ollut vain kerran elämäni aikana), mutta on kiva lukea toisten kokemuksia. Kiitos siis tästä 🙂

  2. Kiva messuraportti! Ei onnistuttu törmäämään, vaikka kuvakulmasta päätelleen ollaan oltu aika lähekkäin ainakin tuossa Yhdysvaltain kirjallisuuskaanonkeskustelussa. Tuo on totta, että eri lavoilla oli kivasti samankaltaista ohjelmaa, joten saattoi nauttia keskusteluista pidemmän kaavan mukaan sinkoilematta lavalta toiselle. Olin aika paljon Töölö-lavalla, mutta siellä oli kyllä harmillisen huono istua. Selkä kipeytyi kun ei ollut selkänojaa ja yhden suositun keskustelun jouduin istumaan selkä lavaan päin ja epämukavasti kiemuralla nähdäkseni lavalle. Mutta kiinnostavaa oli!

    1. Kiitos! / Huomasin, että Töölö-lavan edustalla oli aika epämukavan näköisiä istuinsysteemejä, mutta onneksi vähän taaempaa selkänojallisia penkkejä ainakin sunnuntaina. Espan lavan edessä todella mukavia pehmeitä nojatuoleja, mutta ohjelmasisältö ei tänä vuonna ollut Leena Krohnia lukuunottamatta minua varten. / kenties vielä tapaamme! 😊

Kommentointi on suljettu.