Runoreaktio! Romanssi vai balladi? – sekä lukukokemuspohdinto James Taten surrealistisesta runoudesta

Kävelin eräänä yönä supermarketin pesuainekäytävällä

Lattia oli ruutuisa ja pesuaineet olivat amerikkalaisia

Taustalla soi Ornette Colemanin free jazz, joka päiväsaikaan on musakkia

Lattialla makasi mies, jonka tunnistin

Hän oli verissä päin koska

hän oli ritari

Tiesin mitä oli tehtävä

Laskin pesuaineita, sukkahousuja ja chilipaprikoita sisältävän ostoskorini lattialle

Käännyin ympäri ja näin

Sean Pennin

Hän ei näyttänyt niin vihaiselta kuin

olin kuvitellut

Sanoin Pennille:

”Hei sinä! Jos sulla on ongelma mun kanssa niin tapellaan. Ritari oli syytön. (hiljaisuus) SULLA ON ONGELMA MUN KANSSA, PENN!”

Penn ei ehtinyt vastata minulle, koska samaan aikaan pihaan ajoi roska-auto.

Kun sellainen auto peruuttaa

niin siitä lähtee sellainen ärsyttävä huomiotakin herättävä ääni

Palasin hetken kuluttua takaisin supermarkettiin

Penn ei ollut enää siellä

Etsin häntä melkein kaikkialta

Hän istui ja odotti minua

erittäin vihaisen näköisenä

vastapäätäni sängyn päädyssä

Roska-auto oli tässä vaiheessa ajanut pihasta ulos

Tyhjennetyn jäteastian tilavuus on 140 litraa

(Runoreaktioni James Taten runouteen)

*

*

James Tate (1943-2015) oli yhdysvaltalainen runoilija, jonka suomennetun valikoitujen runojen kokoelman Valheiden kirja luin jokin aika sitten. Alkuunsa minun oli hankala tavoittaa Taten paloiteltua ajattelua tai säkeitä. Ne tuntuivat langanpätkiltä juuri valmistuneen kirjavan villasukan nurjalla puolella. Paljon informaatiota, mutta en tiedä mistä lähden liikkeelle. Alkukauden runoudesta selvittyäni hänen loppukautensa runous avautui minulle kai helpommin. Se oli proosallisempaa. Nautin sen surrealistisista unenomaisista tapahtumakuvauksista. Osa teksteistä oli alitajuntatiloissaan melko painajaismaisia ja sai minut pohtimaan onko ihminen lopulta hyvin kaoottinen entiteetti, jota kulttuuri, sovinnaisuussäännöt, yhteiskunta, moraalikoodistot ja niin edelleen pitävät kasassa.

Runojen tyyli on toteavaa, kertovaa, puhelevaa porinaa. Niissä tuntuu olevan jonkinlainen tarinallinen juoni, mutta yllätykset rikkovat oletusarvoisia juonikulkuja. Kausaliteetti ei sovi unien maailmaan. Yllätykset kuuluvat runoihin. Yllätykset olivat usein jollakin tavalla väkivaltaisia tai jokin väkivallan uhka häilyy runojen maailman taustalla. Tunnelma runoissa on outo, vieras ja samalla on läsnä tuntu, että näinhän tämän henkilön jutun tulikin edetä tai näinhän pitikin tapahtua. Unien logiikka ei noudata valveillaolon realismia. Runoissa on myös jokin twinpeaksiläinen tuntu.

Lukukokemus ei ollut pelkkää outouden mukanaan tuomaa epämukavuutta. Jotkin absurditeetit teksteissä olivat hyvin hauskoja, ratkiriemukkaita. Aina en ollut kuitenkaan ihan varma, voiko jollekin kierolle nauraa. Kenties nauroin enemmän ilmaisun keinoille siis miten asia oli kerrottu kuin itse asialle. Tiedättehän?

Runot johdattivat minut lukijana kulkemaan sokkona ja ylittämään rajoja huomaamattani. Tämä voi tehdä lukukokemuksesta jopa epämukavan. Onneksi unet ovat vain unia.

*

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Runoreaktio teokseen:

James Tate: Valheiden kirja. Valitut runot

2016 Savukeidas

Valinnut ja suomentanut: Aki Salmela

122 sivua lainattu kirjastosta

*

Runoreaktio on reaktioni runoteokseen tai yksittäiseen runoon, jonka olen kokenut.

Lisää runoreaktioita täältä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s