Tiina Rajamäki: Vieras maisema

”Pitäisikö sinne mennä, Outi kysyi muutaman päivän päästä. Mene jos haluat, Kaisa sanoi.

Joitakin viikkoja muuton jälkeen Kaisa löysi vanhojen tavaroiden liikkeestä sinivihreällä kankaalla verhoillut nojatuolit. Sen jälkeen hän katseli taidelainaamon verkkosivuja ja etsi sopivan sävyistä maalausta olohuoneeseen. Hän ihastui yhteen ja pyysi, että Outi lähtisi hänen kanssaan katsomaan sitä, mutta Outi oli kiireinen.

Kaisa odotti joka päivä että pääsisi töistä kotiin. Hän rakasti uuden asunnon jokaista nurkkaa, ilmavia huoneita, parveketta ilta-auringossa ja keittiön ikkunasta avautuvaa vehreää näkymää.

Emma alkoi tulla vastaan vähän liian usein. Hänellä oli aina jotain kerrottavaa; hän onnistui pysäyttämään heidät, keskeyttämään heidän keskustelunsa. Kun Kaisa ja Outi olivat lenkillä, Emma sattui kävelemään juuri samaan aikaan rannassa. Joskus keskellä yötäkin he sattuivat alaovelle samalla hetkellä.

Kerran tullessaan töistä kotiin Kaisa huomasi, että makuuhuoneen kaapin ovessa roikkui uudennäköinen vaate.

”Emma lupasi lainata mekkoaan, kun kerroin, etten tiedä mitä laitan niihin häihin päälle.”

Jälkeenpäin kun Kaisa näki kuvia serkkunsa häistä, hän ei ollut tunnistaa puolisoaan.”

Lainaus novellista Naapuri, Tiina Rajamäki: Vieras maisema

*

Välitön tunnelma. Pelkistetty kieli. Kliininen suhtautuminen novellien henkilöhahmoihin. Janamainen aika. Vaatimattoman toteavia huomioita, joilla on iso vaikutus novellin kokemiseen, tulkintaan, ymmärtämiseen.

*

Vieras maisema on kymmenen novellin kokoelma ilmavilla riviväleillä ja riisutuilla lauseilla. Novellit kertovat ihmisten välisistä suhteista. Niissä esitetään tapahtumat koruttomasti. Ei mitään ylimääräistä. Tekstin pinta on kuulas ja viileä. Tekstin rytmi on rauhallinen ja tasainen.

Novellien sisältö kuvaa tapahtumia, muistoja, tekoja ja tunteita henkilöhahmojensa elämästä. Ihmiset eroavat. He löytävät itsensä tai ovat löytämättä. He ovat matkalla tai ovat paikoillaan. Lukija kohtaa heidät vain kerran. Novellien aikajana on usein jokin lyhyenomainen periodi henkilöhahmon elämässä. Lukija kohtaa fiktiiviset ihmiset lukemisen hetken ajaksi ja sen jälkeen he sulkeutuvat. Tapahtumia ei selitetä. Kuvailua on niukalti. Sen pituinen se.

Novellit mittaavat etäisyyksiä ja luovat tiloja ihmisten välillä. Jotkin tiloista syntyvät ainoastaan päähenkilön ympärille jättäen kaikki muut ulkopuolelleen. Tilat ovat tiheitä ja latautuneita ja samalla huokean ilmavia kuin harmaa taivas syksyisenä päivänä, jolloin aurinko ei paista.

Harmaan taivaan alla kuitenkin tapahtuu. Novellien päähenkilöt tuntuvat olevan jonkin sisäisen tai ulkoisen muutoksen äärellä. Muutos on prosessi, mutta sen saattaa käynnistää jokin yksittäinen tapahtuma, asia tai hetki. Joskus tuntui, että hetkissä olisi mahdollisuus johonkin laajaan, elämää mullistavaan kertojahenkilön elämässä.

Novellien henkilöhahmojen suhteissa toisiin ihmisiin tai itseensä on jokin hankaluus. Kitka, _mutta_, epäselvyys tai jokin kenties määrittelyjä pakeneva hahmoton ongelma. Sitä ei omista kukaan, sitä ei hallitse kukaan. Se on vain läsnä. Henkilöiden välisessä tilassa on selvittämättömiä, vaiettuja asioita. Kenties niihin on totuttu ajan kuluessa. Kenties niihin ei ole koskaan aiemmin havahduttu.

*

Pisara odottaa viileällä pinnalla. Pintajännite pitää sen paikoillaan kunnes se valuu pois ilman selityksiä.

Vieraan maiseman novellit voi lukea nopeasti, mutta ne kannatti lukea hitaasti. Antaa tilan vaikuttaa. Havaita pisara pinnalla ja odottaa sen liikettä. Tai voi katsella harmaan taivaan sävyjä pysäyttäen kaiken turhan toiminnan. Riittävän paikoillaanolon jälkeen voi kuvitella taivaan massasta irtaantuvan harmaan laatikon ja yllättyä tai olla yllättymättä kun sen kansi aukeaa ja sieltä pomppaa ulos jotakin mikä voi jäädä vaivaamaan.

*

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Tiina Rajamäki: Vieras maisema

2018 Teos

Esikoisnovellikokoelma

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

139 sivua

arvostelukappale

*

Lisää novellien lukukokemuksia blogissa

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja

Pirjo Puukko: Mutkanlukutaito

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s