Turo Kuningas: Välityö

”Silloin kun haluan olla ajatuksella tässä ja nyt, keskityn hengitykseen, arkisimpaan asiaan kaikista. Sen osaan ilman joogaopastakin. Sen osaa jokainen ihminen. Hengittämisen. Siihen se pitäisi jättää, nykyhetki. Hengittämiseen. Mutta kun ihminen ymmärtää hengittävänsä, se oppii hallitsemaan hengitystään, säätelemään ilmanpainetta, muodostamaan äänteitä, tavuja, sanoja, lauseita, syntyy puhe. Syntyy pakottaminen. Syntyy suostuttelu ja vänkääminen. Sokrates, Platon ja Aristoteles: pontevia naivisteja. Sofistit: raadollinen totuus. Kreikkalaiset: paskanjauhajia. Ihminen lörpöttelee aina eetos ja paatos edellä, media kehittyy itseensä ihastuneiden ja itseensä ihastuneisiin ihastuvien ympärille, olemme tässä. Olemme nyt. Olemme jumissa.

Tämän takia minä en jaksa enää puhua. Puhe pilaa kielen. Kirjoitus on kehittyneempää, sivistyneempää, se antaa puheen tulla ensin ja hölöttää itserakkauttaan, kirjoitus odottaa vuoroaan, keksimistään, riittävää älyllistä tasoa. Siksi minä kirjoitan. Kirjoitan joka päivä. Nyt. Ensin kirjoitan silloin tällöin, sitä ja tätä, sinne ja tänne, missä vain on paperin nurkkaa tyhjänä. Sieltä täältä irti revittyjä lippuja ja lappuja kertyy isoon lasipurkkiin, jota säilytän pöydällä, kunnes on pakko ostaa vihko.”

Näin kertoo erakoituva kuukausihenkilö. Olen nimennyt hänet kirjan kertojista kuukausihenkilöksi, sillä hänen tarinalinjaansa seurataan luvuissa, jotka on otsikoitu kuukausien mukaan. Hänen lisäkseen Välityössä on viikonpäivähenkilö, joka on pikkupomona jonkinlaisessa varastofirmassa ja valitsee omanlaisen poliittisen aktiivisuuden kirjan loppua kohden ja eniten äänessä on kellonaikahenkilö, joka on jonkinmoinen media/yrityskonsultti, joka sykkii tennikselle, hyville fiiliksille ja josta ei ole ihan varma, mitä hän elämältä haluaa paitsi naisen, jonka menetti joskus vuosia sitten ja luultavasti uudelleen, ennen kuin kirjan takakansi sulkeutuu.

Viihdyin kirjan parissa useasta syystä. Se oli hauska. Repeilin kellonaikahenkilön sinkoilulle ja muille kuvauksille suomalaisesta työelämästä. Tai en tiedä oliko kyseessä realistinen kuvaus vai enemmänkin ironisoiva tai satiirinen mielikuvaryöppy kaikenmoisesta kiky-innovointi-tehy-kehitys-projekti-uudistumis-mitä-kaikkea-näitä-on – meiningille. Oli niin tai näin, mutta repeilin. Koin lukevani satiiria suomalaisesta (työ)poliittisesta ilmapiiristä. Mutta oli kirjassa muutakin.

Vähemmän nauratti kuvaukset julkkiskulttuurista ja televisioviihteen sisällöstä. Kellonaikahenkilön todellisuuteen kuului Pete Meisselin oman underground-televisio-ohjelmapalat, jossa tärkeintä tuntui olla koukuttaa ihmiset kuraroiskeisen sisällön äärelle. Paskan siitä teki muun muassa ihmisten kiusaaminen, seksistinen asenne naisiin, naisten pornoistaminen, nopea ruumiin eritteillä viihdyttävä nauru ja äkkiväärän kohun hakeminen jos minkälaisella pikatempauksella ainoana energiana ärsyttää. Yhden miehen show, joka aluksi huvitti ja lopulta vain kyllästytti. Julkkiskulttuuria edusti Meisselin lisäksi myös yksi räppäri, joka mielellään toimi poliittisen puolueen omanlaisenaan äänenkantajana sekä entinen iskelmäartisti, jolla oli mielipiteitä siitä kuinka yhteiskunta tulisi järjestää muun muassa sulkeutumalla omien rajojen sisälle ja kuinka näiden rajojen sisäpuolella tulisi järjestäytyä tehokkaaksi valtioksi.

”Meidän tulee elää jatkuvan sodanvaaran alla. Täysin omavarainen valtio joutuu varautumaan muiden maiden kateuteen, maanitteluun, uhitteluun. Meidän tulee osoittaa, että täältä pesee, jos rupeatte likaisiksi.

Energiakysymys on keskeinen. Pelkkä säästö ei riitä, energiantuotantoa on lisättävä. On otettava kaikki keinot, kaikki lähteet, kaikki saatavilla olevat raaka-aineet käyttöön. Puu, turve, vesi, tuuli, aurinko, atomit, all in. Öljy on pahin ongelma. Sitä meillä ei ole, ellei halua siitä taistella. Norjan valloittaminen voisi olla logistisesti mahdollisista, mutta kyseessä on Nato-maa. Etenkin likkenteen toimivuuden vuoksi meidän on löydettävä vaihtoehtoja öljylle ja polttomoottoreille. Jos teknologiaa ei ole, sitä pitää keksiä. Tämän on oltava valtionprojekti, suuri kansallinen ponnistus. Tarvitaan valtakunnan terävimmät aivot, kaikki kykenevät kädet. On ajateltava rohkeasti, uurastettava väsymättä, myös pitkäaikaisten. Ihmisen ensimmäinen ja viimeinen käyttövoima on lihasvoima. Jokainen voidaan valjastaa energiaksi. E = mc2. Toisin sanoen 80-kiloisesta pitkäaikaisesta saa teoriassa energiaa 2 petawattituntia. Ajatelkaa: se on kaksi miljoonaa gigawattituntia. Sillä hoidettaisiin Helsingin kotitalouksien nykyinen sähkönkulutus 4000 – luvun alkuun asti. Sillä kuunneltaisiin Bob Marleyn Catch a Fire – vinyylilevyä 7,6 miljardia vuotta ja encoret päälle. Marleyn soidessa planeettamme ehtii muuttua elinkelvottomaksi, galaksimme törmää Andromedan kanssa ja armaan Aurinkomme energiavarat ehtyvät. Kaikki tämä yhdellä pitkäaikaisella. Tämän faktan valossa kuolemanpartioidenkin tehtävää on tarkennettava, niittokonetta säädettävä hienommalle. Ei voi enää puhua yhteiskuntaa nakertavista tuottamattomista torakoista, rusakoista, laiskiaisista. Duracell-pupujahan nämä ovat. Minä, Cringo, puhuisin energia-aitasta. Tämän sadon korjaamiseksi tarvitsemme lainsuojan pakkolunastukselle ja mahdollisimman tehokkaan talteenottomenetelmän. Esimerkiksi polttouunissa tulee aivan liikaa hävikkiä. Päättäjät ja keksijät töihin. Nyt.”

Myöhemmin hän tilittää:

”Kukaan ei halua kirjoittaa. Kukaan ei halua lukea. Tämä on äänen ja kuvan kulttuuri. Yksinkertaisen äänen ja yksinkertaisen kuvan. Niitä me palvomme. Ne tekevät meihin vaikutuksen. Kuvalla isketään, äänellä penetroidaan. Tunkeudeutaan korvakäytäviin. Lyödään päin näköä. Me elämme äänestä ja kuvasta. Puheesta ja katseesta. Me elämme puheessa, ja me elämme katseelle. Puheessa, puheesta, puheeseen. Katseella, katseelta jne. Inessiivi, elatiivi, illatiivi. Adessiivi, ablatiivi, allatiivi. Me elämme puheina ja katseina sekä puheen ja katseen alaisina. Essiivi. Se on elämistä. Elämistä jonakin. Jonakin julkisena ja jaettuna. Tosielämänä. Realityna. Me elämme isoina, itseämme isompina joinakin, isoina essiiveinä, isoina ääninä ja kuvina. Emme me elä tekstinä tai tekstissä tai tekstille. Teksti on kärpäsen paskaa. Genetiivin partitiivia, ja haistakaa akkusatiivi. Meitä ei näe tekstistä. Jos tekstissä kaatuu, siitä ei kuulu mitään, korkeintaan pientä ininää ja tuskin havaittava lätsähdys. Teksti kuolee. Se on jo kuollut. Kirjastot ovat vaaleaksi kuivuneen paskan varastoja. Kirjoittaminen on paskan tuottamista, lukeminen vaalentuneen paskan sivelyä ja sormien tuoksutteua elämyksen toivossa.

Neiti Y. Sinun puhumattomuutesi on tulkittu esimerkiksi muille. Olen samaa mieltä, vaikka saavun tähän mielipiteeseen eri reittiä kuin tulkitsijasi. Sinun puhumattomuutesi ei ole valinta vaan pakon edessä tehty luovutus. Olet esimerkki asioiden luonnollisesta järjestyksestä. Ottakaa muut naiset mallia: olkaa hiljaa. Tätä maailmaa johdetaan puheella. Miesten puheella. Ei akkojen jorinoilla. Ei teoilla eikä esimerkillä. Puheella. Miesten puheella, joka näyttää suunnan: tuolle rintamalle, tähän sänkyyn. Ei naisten puheella, joka näyttää vain suunnan kauppaan. Neiti Y, sinä olet havainnut, että tätä vastaan on turha taistella. Siksi, että olet sitä ennen havainnut, ettet puhumalla pärjää.

Miksikö minä sitten kirjoitan? Hyvä kysymys.

Koska minä en ole enää mies. Minä olen menettänyt ääneni ja miehuuteni. Minusta on tullut ämmä. Kirjoittava ämmä, joka hinkkaa tekstiä kuin vittuaan muiden nussiessa. Sitä kirjoittaminen pohjimmiltaan on, tuloksena ei edes tyydytys vaan, kuten sanottu, paskaa. Paskat housussa. Sitä kirjoittaminen on aina ollut. Ei muuta.

Nyt minä kuulen ja näen, televisiossa, Meisselin sitä kysyessä ja Neiti Y:n nyökätessä, että Neiti Y todella lopettaa kirjoittamisenkin. Se on varmasti neidin miehekkäin teko. Siitä voi ottaa mallia.

Tämän kirjoitettuani vihdoin ymmärrän.

Tämä matka on ohi.

Tämä blogi on tässä.

Facebookissa en ole, Twitteriin en mene.

Minä lähden Instagramiin.”

*

Turo Kuninkaan Välityö ei ole helppoa luettavaa.  Tekstin tahti on maanista, rönsyilevää, piikistä, vittuilevaa, satiirista, tilassa-jumittavaa. Se on kommenttiryöppyä, reaktiota ja kuvailua työmarkkinoista, työelämästä, poliittisesta ilmapiiristä ja median vilpittömästi paskimmista ulostuloista oli se sitten henkilöitynyttä tai netin mahdollistamia ulostuloja. Välityö repäisee rikki kronologisen kerronnan, pilkkoo sen post-post-postmodernisti paloihin ja tarjoaa sen pilkkakirveellä pilkottuna lukijalleen. Koin lukevani satiiria, jossa huomio on politiikassa tai enemmänkin politiikan takahuoneissa kulissien ja vaalimainosten/kampanjoiden takana. Tämän lisäksi pikaviihteellinen massoja ohjaileva televisio-media-julkisuus-kulttuuri sekä työelämäilmapiirin pirstaloituminen ja kiristyminen saivat osansa.

Välityö ei ole helppoa luettavaa, sillä useimmat sen henkilöhahmoista ovat ärsyttäviä oman-navan-tuijottelijoita, joiden ulostulot olivat leipää ja sirkushuveja kansalle, sillä aikaa kun tapahtuu joitain, mistä kansan voisi olla hyvä olla tietoinen. Analyyttisyys, itsenäinen (yhteisöjä rakentava) ajattelu voi olla työlästä kuin yli 400-sivuisen satiirin kirjoittaminen tai lukeminen, mutta se kannattaa, jos ei halua nauttia valmiiksi pureksittua ja suuhun oksennettua tai nielaista placeboa tai mitä tahansa muuta narkotiaa, joka rentouttaa tuijottamaan pistettä unohtaen, mitä sanoja se edelsi, miksi ne sanat ovat olemassa, kuka ne on kirjoittanut, mitä kirjoittaja hyötyy sanoista ja niin edelleen.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Turo Kuningas: Välityö

2018 WSOY

Päällys: Elina Warsta

416 sivua

Arvostelukappale

*

Satiireja ja muita vinhoja kirjallisia tuuletuksia blogissa

Juha Hurme: Niemi

Sari Salin: Narri kertojana – Kultaisesta aasista suomalaiseen postmodernismiin

Savien de Cyrano de Bergerac: Matka kuuhun

Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s