Runoreaktio! Intertekstio: Valoja sanoihin

INTERTEKSTIO: VALOJA SANOIHIN

I. Elävien nukuttaminen

1.-8 … Omistus, ylistys osoitettu … kaikille niille, jotka ovat vapaita ajattelemaan omien ajatusten lisäksi muiden ajatuksia.

9.-  haettu samanlaista rouhean huojuvaa ja eteerisen häiritsevää tunnelmaa kuin kappaleessa: Sunday Morning (Velvet Underground, säv. san. Lou Reed, John Cale, 1967)

16. “Silmiä en uskalla kohdata unissa / kuoleman uni-valtakunnassa / ne eivät näyttäydy: / siellä silmät ovat / auringonvalo murtuneella pilarilla / siellä puu on huojumassa / ja ääniä on / tuulen laulannassa / kaukaisempia ja juhlallisempia / kuin sammuva tähti.” T. S. Eliot: Ontot miehet, II (suom. Kai Mäkinen)

18. Olen tällä pyrkinyt tavoittelemaan mahdollisesti jotakin käsittämätöntä, jota voi ilmaista vain näillä sanoilla tai niiden yhdistelmällä, mutta kuitenkin mahdollistaen monitulkinnaisuuden niin kuin se on tarpeellista tällaisessa kontekstissa lukuunottamatta ympäristöjä, joilla ei voi luoda merkityksiä yksittäisiin kohtiin vaikka yksityiskohdat merkitsevät eniten. Millä tavalla? Se on on minun ja yksityiskohtien välinen juttu.

II. Joukko kappaleita

47. maitoa, kananmunia, vehnäjauhoja, mehua, leipää, hedelmiä, fazerin sininen ja käsisaippua.

56. “O Rose, thou art sick!/ The visible worm, / That flies in the night, / In the bawling storm, / Has found out thy bed / Of crimson joy; / And his dark secret love / Does thy life destroy.” William Blake (1757-1827): The Sick Rose. Kuuntele myös: Benjamin Britten: “Elegy”, Serenade (op. 31). Not to be played at maximum volume.

60. ”Gilgamesh mourned bitterly for Endiku his friend, / And roamed open country. / ’Shall I die too? Am I not like Endiku? / Grief has entered my innermost being, / I am afraid of Death, and so I roam open / country / I shall take the road and go quickly / To see Ut-napishtim, / son of Ubara-Tutu. / (When) I reached the mountain passes at night, / I saw lions and was afraid.” (Myths from Mesopotamia. Creation, The Flood, Gilgamesh , and others. A New translation by Stephanie Dalley. Oxford World’s Classics)

66.-68. kts. Diverse Ways of ornamenting chimneypieces and all other parts of houses taken from Egyptian, Etruscan, and Grecian architecture with an Apologia in defense of Egyptian and Tuscan architecture, the work of Cavaliere Giambattista Piranesi.

III. Tuulinen vuori

“68. Ilmiö, jonka olen useasti pannut merkille”

69. Ilmiö, jonka toivoisin panevani esimerkiksi merkille. Vrt. semiotiikka.

78.-80. katso myös: Introduction. The Absurdity of the Absurd. Monojen grafiassa Martin Esslin: The Theatre of the Absurd (1961).

93. vrt. “Cette attitude énerva Elisabeth et angoissa la pauvre Agathe”. Jean Cocteau: Les infants terribles (1929)

IV. Vedestä-syntyminen

101. Teksti vessan ovessa: Dream Big

128. vrt. ” – – On siis aivan ymmärrettävää, että Pasilan nimi on Böle. Sen sijaan on mahdotonta hyväksyä, että Bölen nimi on Pasila. Mikä vitun Pasila? Pyöli sen pitäisi olla. ” (Juha Hurme: Niemi (2017)

V. Kenelle ukkonen puhui

256. Hes. 37:1-10 “Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia. 3 Herra sanoi minulle: “Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?” Minä vastasin: “Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi: “Sano profeetan sana näille luille, sano niille – – – 7 Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. 8 Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut. 9 Herra sanoi minulle: “Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.” 10 Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.”

270. En usko tätä todeksi, mutta näin minulle on väitetty.

276. “Sanat liikkuvat, musiikki liikkuu / Ajassa ainoastaan; mutta mikä yksinomaan elää/ voi kuolla. Puhutut sanat kurkoittuvat / kohti hiljaisuutta. Vain muodoissa, vain kuvioissa / voi sana taikka sävel ulottua / hiljaisuuteen, niinkuin kiinalainen malja vaiti ollen / lakkaamatta liikkuu levossansa. / Ei viulun hiljaisuutta äänen jatkuessa yhä, / ei yksin näin, vaan olemisen samanaikaisuutta / tai sano että ennen alkua on loppu / ja että aina siellä oli alku aina loppu / ennen alkua ja lopun jälkeen. / Ja kaikki on nyt aina. Sanat pingoittuvat / repeytyen, särkyenkin, taakan alla, / jännityksen alla, liukuvat ja katoavat pois, / tuhoutuvat huolimattomuuteen, paikoillansa / eivät pysy eikä hiljaa. Äänet huutavat / riidellen, pilkaten tai lörpötellen vain / hyökäten sanoja vastaan. Autiomaassa on Sana / useimmin alttiina kiusauksen äänelle, / ja on itkevä varjo kuoleman-tanssissa, / valitus lohduttoman harhakuvan suussa.” T. S. Eliot: Burnt Norton, V (Neljä kvartettia), (suom. Sinikka Kallio-Visapää.)

“322. (Jeesus Getsemanen yrttitarhassa assosioituu legendan vanhoihin hirtettyihin jumaliin.)”

326. “Tämän Rakkauden johtamina, tämän Kutsumuksen ääni / korvissamme / tutkikaamme lakkaamatta siis / ja kaikki tutkiminen päättyy / kun saavumme sinne mistä lähdimme / ja näemme tuon paikan ensimmäistä kertaa. / Läpi muistin tuntemattoman portin / kun ei enää muuta löytämistä ole / kun se mistä kaikki alkoi; / pisimmän virran lähteellä / näkymättömän putouksen ääntä / ja lasten naurua omenapuusta – / emme tiedä niistä koska emme etsineet / mutta kuulemme, himmeästi, kun hiljaisuuteen / meren aalto sammuu eikä toinen vielä synny. / Pian, nyt, täällä, nyt, aina – / suuren yksinkertaisuuden olotila / (jonka hinnaksi on annettava kaikki) / ja hyväksi muuttuu kaikki ja / hyväksi kääntyy kaikki / kun liekin kielet solmiutuvat / tuliseksi piikkikruunuksi / ja tuli sekä ruusu ovat yhtä.” T. S. Eliot: Little Gidding, V (Neljä kvartettia) (suom. Sinikka Kallio-Visapää).

*

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Runoreaktiot T. S. Eliotin runoihin kokoelmissa The Waste Land and other poems (by T. S. Eliot, Faber and Faber), from collected poems (1909-1935) ja Autio maa, Neljä kvartettia ja muita runoja (Otava, kolmas painos 1988, toim. Lauri Viljanen ja Kai Laitinen)

Runo on saanut inspiraationsa erityisesti T. S. Eliotin kirjoittamista huomautuksista ja viitteistä runoelmaan Autio maa. Lukemassani suomennoksessa on lisäksi jonkun minulle toistaiseksi mystiseksi jätetyn John Haywardin sekä suomentajan itsensä (Lauri Viljanen) huomautuksia. Näistä muutama lainaus runossa.

*

Runoreaktio on reaktioni runoteokseen tai yksittäiseen runoon, jonka olen kokenut.

Muita runoreaktioitani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s