Rae Armantrout: Kunhan sanon

”Niin paljon onnellisuutta

on lukittu

kieleen,

valmiina

purskahtamaan ulos

milloin hyvänsä

ja häipymään”

Poesia on kustantanut Aki Salmelan suomentamaa yhdysvaltalaisen Rae Armantroutin runoutta vuosilta 1978-2017. Käännöskokoelman lukeminen teki minut pirskahtavan onnelliseksi. Ahmin runoja ja koin levotonta tyhjyyttä luettuani kokoelman viimeisen runon. En uskaltanut heti aloittaa alusta, sillä halusin jäädä tilaan muistelemaan hetkeksi miltä tuntui lukea nämä runot ensimmäistä kertaa.

”TÄSMÄLLINEN

Äkkiä, ennen kuin kuolet,

kuvaile

tämän hotellin maton

täsmällinen sävy.

Mikä merkitys

on epäsäännöllisillä, keltaisilla

ympyröillä, osa niistä

onttoja,

joita on kertynyt kaistaleiksi

tälle päiväpeitolle?

Jos rakastat minua,

palvo

esineitä,

jotka olen saanut

edustamaan itseäni

poissaolessani

*

Yhä lisää

talorivejä

levittäytyy

miellyttävästi

tuon kukkulan rinteelle.

Olisi

kenties mahdollista

laskea esiintymiä.”

Luin kokoelman toisen kertaan sattumanvaraisesti runoja valiten ja kirjoitan tähän mitä mieleeni tulee. En kykene osaa halua tehdä tästä tekstistä runoanalyysiä. Kirjoitan mitä tulee mieleen ja rakennan näiden ajatusten alkujen tai ajatusten ytimien ympärille tekstimassaa.

Runoissa on läsnä kyselevä ihmettelevä asenne havaintoihin ja älyllisiin reaktioihin, jotka oivalluksina ponnahtavat pintaan ja saavat sanallisen muodon. Fenomeenit (ilmiöt) ja fenomeenit fenomeenien pinnalla. Kuljetaan pinnalla, joka tuntuu aika epävakaalta, koska se on on pehmeä ja sitten pudotaan johonkin poimuun, joka voi olla myös madonreikä. Se on kuitenkin hyvin syvä putous, jonne ei kuitenkaan eksytä vaan kenties pysähdytään kellumaan paikoilleen. Tämä kelluntatila tai pysähdys on runo.

Kokemus runoista tilallisina ja huonemaisina. Jos olisivat huoneita, niin ovi on juuri hetki sitten suljettu ja lukija käy ikkunat läpi ja avaa ne. Mitä ikkunoista sisälle tulee on runo.

Intiimi olo lähellä ajatusten tai kenties ajattelun syntykehrää. Filosofista. Kielellistä. Ollaan sisällä mielessä ja sieltä kannetaan ulos huolella aseteltuja väitteitä. Voivat olla myös kysymyksiä ilman vastauksia. Tai runo voi olla vastaus, mutta avoin.

”RUNO

Nyt kehomme

ovat kaksi jääpalloa,

jotka ovat sulamaisillaan.

”Nyt” ei voi alkaa.

*

Et ole unessa

nyt. Nyt ei ole olemassa

kun olet unessa.

Nyt tarkoittaa: ”Nyt

tee jotain!”

Voin kääntyä

nukkuessani. Voin

nähdä unta.

*

Nyt on milloin

voit valita

tekeväsi jotain.

Mikä siis tulee nyt,

teko vai valinta?

*

Kierrellen

sen reunaa

mitä voi,

olisi voitu

tarkoittaa”

Intuitio sattuma havainto spontaani reaktio vaikutelma impressio

Syvä pudotus subjektiin ja ponnahdus kollektiiviin

Runoilija kuin suodatinpaperi tai luonnonkivimuurin pinta, josta kasvit ja kosteus tulevat vähitellen läpi

Intertekstuaalinen verkosto. Verkosto, koska kieli yhdistää ne jotkin toisiinsa. Pilkottua tajunnanvirtaa. Kommenttiraita havaintoja.

”ELINYMPÄRISTÖ

Elinympäristö-teemainen aitaus.

Zen-vaikutteinen muki

*

Korttelin takana

koirat haukkuvat poissaoloa.”

Pysähdytään tähän reagoidaan nostetaan pohditaan lasketaan huomioidaan päästetään irti ja jatketaan matkaa.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Rae Armantrout: Kunhan sanon

Suomennos: Aki Salmela

2017 Poesia, runot vuosilta 1978-2017

Kansi: Tiina Lehikoinen

160 sivua

Lainattu kirjastosta

*

Blogissa tekstejä runoista (joitakin, valikoima hiljattain ilmestyneistä)

Runoreaktiot!

Kaisa Ijäs: Aurinkokello

Mikko Rimminen & Otto Karvonen: super hyvä olo

Jukka Viikilä: Runoja I – II

Helena Sinervo: Merveli

*

Kirjasta ovat kirjoittaneet (omaa tekstiäni koherentimmin) mm.

Juha-Pekka Kilpiö (Kiiltomato.net)

Tuomas – Tekstiluola

Omppu – Reader why Did I Marry Him?