Heidi Haapalahti, Teija Tuisku ja Gunilla Törnroos: Kukkiva kasvimaa potager

Voi ihanuus!

Puutarhakirjallisuutta on monenlaisia monenlaisiin lukutarpeisiin. Toisista voi etsiä rajattua tietoa kuin hakuteoksen tavoin. Sellaisesta kirjoitan myöhemmin kun esittelen tehokasta informaatiolähdettä Sinikka PiiponSuomen luonnon lääkekasvit – kirjaa. Toisista voi nauttia fiilistellen, unelmoiden, tunnelmoiden ja kadoten puutarha-ajatelmiin. Heidi Haapalahden, Tuija Tuiskun ja Gunilla TörnroosinKukkiva kasvimaa potager tulee lähemmäksi visuaalisuudella hellivää lukukokemusta, mutta jakaa myös tietoa. Ikään kuin huvi ja hyöty yksien kansien välissä. Ja oikeastaan ikään kuin potager puutarhatyyppinä: huvi ja hyöty samassa hurmaavassa kokonaisuudessa.

Kerron lisää.

Minulle ennen kirjaan tutustumista potager on tarkoittanut pääosin ranskalaisesta luostaripuutarhaperinteestä nousevaa kasvien viljelyä ja hoitamista, jossa yhdistyvät keittiöpuutarha (siis syötävät kasvit, hyötykasvit) ja kukkien kasvatus. Idea on saada ruumiin ravintoa ja esteettista nautintoa yhdestä puutarhasta. Potagerit on rakennettu geometrisiksi, symmetrisiksi, jossa jokaisella kasvilajikkeella on oma tarkasti ja usein jollain pensaskasvilla tai muulla pääosin luonnonmukaisella aitajärjestelmä rajattu penkkinsä. Nyt ei puhuta vain suorista riveistä vaan erilaisista geometrisistä ja toisiinsa nähden symmetrisesti muodostuneista kasvipenkeistä. Esimerkiksi: rakennetaan kehämäinen puutarha, jonka keskellä on jokin katseenvangitsija (esim. puu, pensas, patsas, suihkulähde) ja sen ympärillä lohkoja. Joissakin näistä lohkoissa on hyötykasveja ja joissakin kukkia, joista on vain tarkoitus nauttia ilman ravintohyötyjä.

Kukkiva kasvimaa potager kertaa potagereiden historiaa. Lukija saa esimakua todella mahtavista historiallisista potagereista Ranskasta. Näitä ovat esimerkiksi Versaillesin Aurinkokuninkaan hellimä potager ja Loiren laaksossa sijaitsevat Villandry ja Prieuré Notre Dame d’Orsan. Ranskasta tämä puutarhatyyli on levinnyt myös pohjoiseen ja Ruotsista löytyy lukuisia potagereita kuten Rosendals Tukholmassa ja Slottsträdgården Ulriksdal Solnassa. Suomessa Annala Helsingissä ja historiallinen Aspegrenin puutarha Pietarsaaressa ovat kotimaisia versioita, jotka noudattavat samaa puutarhatyyliä.

Potager ei aina tarvitse laajaa tonttia vaan pienemmässäkin tilassa potager on mahdollinen kunhan asenne on kohdillaan. Jotain syötävää ja jotain pelkästään kukkivaa ihmisten iloksi. Kirjassa on keskeisessä roolissa kuitenkin yksi laajemmalle alueelle toteutettu potager. Puutarhuri, luomuviljelijä ja hopeaseppä Gunilla Törnroosin Westersin potager Kemiönsaaressa. Lukija pääsee tutustumaan tähän valloittavaan puutarhaan sekä potagerin toimintaideaan että vuosikiertoon Gunillan puutarhan kautta.

Lukija saa ohjeita oman potagerin perustamiseen ja ylläpitämiseen. Aloitetaan maanmuokkauksesta sopivaksi viljelyyn ja painotetaan suunnittelun merkitystä. Paperilla ja (väri)kynillä pääsee pitkälle. Viivottimestakin voi olla apua. Käytännöllisyys ja esteettisyys ovat potagerin puutarhaestetiikan kulmakiviä ja sen mukaan tehdään myös pohjatyöt ja kasvipenkkisuunnitelmat. Vain mielikuvitus on rajana minkälaisen potagerin haluaa, mutta jonkinlainen järjestelmällinen kasvipenkkien sijoittelu kuuluu silti asiaan ja ne tarvitsevat lähes poikkeuksetta myös jonkinlaiset reunukset. Reunukset voidaan rakentaa luonnollisista materiaaleista. Ne voivat olla leikattavia penkkejä ja kukkaisia ihanuuksia esimerkiksi hyödyntäen kasvimaalla muutenkin hyödyllistä tuholaisia luomusti torjuvaa ryhmäsamettikukkaa, josta tulee parhaimmillaan upeat pallomaiset rykelmät. Suomen oloissa kaikki mannermaisten potagerien klassiset pensastyypit eivät pärjää, mutta vaihtoehtoja on iisopista silkkimarunaan, ahomansikasta monenlaisiin yrtteihin. Pointti on, että reunus luo visuaalisesti yhteneväisen rajan eri kasvipenkkeihin.

Potageria suunnitellessa on hyvä huomioida mitä siltä haluaa. Mitä keittiöpuutarhakasveja haluan ja mistä kukista pidän? Yrteille voi luoda oman alueen tai ripotella ne ympäriinsä omiksi pieniksi penkeikseen. Visuaalisuus on tärkeää ja eri muodoilla ja väreillä saa paljon aikaiseksi. On köynnöksiä, on kasveja jotka nousevat korkealle ja niitä jotka pysyvät lähellä maan rajaa leviten mattomaisena, on pallopuskamaisia kasveja ja niin paljon eri vihreän sävyjä ja kukkien värien moninaisia mahdollisuuksia erilaisine väriyhdistelmineen, että puutarhuri on todella hankalienkin valintojen edessä, mitä potageriinsa laittaa. Suunnitelmissa voi ottaa huomioon miten nämä kaikki toimivat yhdessä visuaalisesti ja muutenkin (nk. kumppanuuskasvit).

Minulle itselleni osa potagerviljelyn iloa on suunnittelu. Se on unelmointia, haaveilua ja katsetta tulevaisuuteen. Törnroosille ideaali on oma luomu ja omavaraisuus. Ymmärrän tämän. Ei myrkyille on kasvatuslinja myös meidän puutarhoissa ja halu kasvattaa vain sitä, minkä tietää päätyvän ruuaksi itselle ja muille, jos sato on todella tuottoisa ja säilytystila loppuu kesken. Potagerista tämän lisäksi voi poimia kukkakimppuja kotiin tai nauttia kukista puutarhan keskellä parhaaksi katsomallaan tavalla. Meillä on kaksi kissaa, joilla on omat hortonomiset virityksensä ja siksi emme sisätiloihin voi ihan mitä tahansa minne tahansa laittaa. Onneksi kukista voi nauttia ”paikan päällä” eli puutarhassa ja sitten kehitellä kukkakimppu kissavapaaseen paikkaan.

Kirja esittelee potagerin vuoden eritellen erilaisia tehtäviä, mitä jokaisena kuukautena huhtikuusta syyskuuhun voi ja kannattaa tehdä. Askareet on esitelty ensin omana listanaan ja sen jälkeen niistä joihinkin keskitytään sivun parin verran kuvien kera. Askereet ovat monipuoliset ja niiden joukkoon mahtuu kaikkea sitä, mitä puutarhoissa ja viljelmillä tehdään oli kyseessä potager tai ei: esikasvatusta, viljelyä, kitkemistä ja sadon korjuuta. On kaikenlaisia muitakin puutarhaa ylläpitäviä tehtäviä kuten huolehtia mahdollisen kasvihuoneen tuuletuksesta, kepittää köynöksiä, leikata mikä leikkausta tarvitsee, ravita ja kastella kasvua ja niin edelleen. Vinkkejä saa myös jokaisen kuukauden kukkakimpun kokoamiseen, joihin mahtuu myös keittiökasveja, koska hei… monihan niistä kukkii, jotta tuottavat hedelmää, satoa meille syötäväksi. Onneksi puuhailuvinkeissä ei ole unohdettu pysäyttää ahkeraa puutarhuria. Neuvotaan myös istumaan alas ja nauttimaan puutarhasta ihan vain paikoillaan. Tuoksut, värit, muodot, äänet. Näistä puutarhuri työntouhussa innoissaan tai raivaajan puuskissaan ei aina tajua nauttia.

Kukkiva kasvimaa potager on kuin potager itse. Se on hyödyllinen ja viehättävän nautittava lukukokemus. Kuvia on kaunis katsella ja sisältöä voi fiilistellä puutarhahaaveillen ja samalla tulee tietoa, strukturoitua informaatiota kuinka potagerin voi toteuttaa ja miten sen kanssa eletään.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Heidi Haapalahti, Teija Tuisku ja Gunilla Törnroos: Kukkiva kasvimaa potager

2018 Tammi

Graafinen suunnittelu ja piirrokset: Emmi Kyytsönen

193 sivua

Arvostelukappale

*

Muita puutarha -ja luontoaiheisia kirjoja blogissa:

Mari Mörö: Kukkanuottasilla

Vergilius: Georgica – Maanviljelijän työt

Metsänhoitajien kirjoja puista – Max Adams: The Wisdom of Trees ja Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä

*

Kirjasta ovat kirjoittaneet mm.

Versoja Vaahteramäeltä

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Heidi Haapalahti, Teija Tuisku ja Gunilla Törnroos: Kukkiva kasvimaa potager

  1. Kiitos, olipa hienosti kirjoitettu esittely kirjastamme! Jaoin sen Kukkiva kasvimaa potager -kirjan Facebook-sivulla.

    1. Heippa! Mukava kuulla palautetta esiteltävän kirjan tekijältä ja kiitos, että kerroit sen jakamisesta. Kirjaa oli ilo lukea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s