Mikko Rimminen & Otto Karvonen: super hyvä olo

hyvä pyrintö on aina parempi kuin löysä tai hapsottava apuri

rohkea pyrintö on keväällä mielessä ja tunnelma on äkkiä super

Super hyvä olo  tuntuu runoteokselta, jossa on kokeileva ote ja absurdi tunnelma. Mukaan mahtuu myös jotain proosamaista, mutta fragmentaarista. Ikään kuin mielentiloja, aikeita ja tapahtumia toistavaa ennemmin kuin suora lineaarinen kertomus vaikkapa lassen synttäreistä kahvilassa. Tästä lisää myöhemmin. Kyseessä ei ole ainakaan alkujaan runoteos vaan ajatuspuhe osana kokeellista ympäristötaideteosta. Nyt se on vain saanut kirjallisen muodon Teoksen kustantamana.

Yritän kertoa lisää.

Kirjailija Mikko Rimminen ja kuvataiteilija Otto Karvonen ovat tehneet yhteistyössä ympäristötaideteoksen erään eteläsuomalaisen kauppakeskuksen yhteyteen nimeltä super hyvä olo. Teokseen kuuluu vähäinen sanavarasto ja niiden avulla rakennellut virkkeet ja lauseet heijastetaan yleisön luettavaksi. Kyse on siis jonkinlaisesta kommunikaatioprosessista. Koneistettu olio kommunikoi.

Luen kustantajan (Teos) esittelyä super hyvä olosta. On pohdintaa siitä, mitä maailmasta ja kielestä jää jäljelle kun sanavarasto on pari-kolmesataa sanaa. Ja kelailen edelleen… Ovatko vähät sanat ongelma? Tulisiko tämän olla ongelma? Vähentääkö vaatimaton sanakimppu väärinymmärryksiä? Tulisiko asiat kerrankin sanottua selkeästi ja vaikkapa ilman metaforia tai kulttuurin niihin asentamia moninainen merkityksiä? Herää paljon kysymyksiä kielestä ja kommunikaatiosta. Ihan mahtavaa.

On yksi erisnimi, lasse, joka vastaa kaikkia ihmisiä. On yksi lukukusana, yksitoista, joka on kaikki numerot. On yksi väriä merkitsevä sana, ruskea, jossa ovat kaikki maailman värit. On teoksen tekijöiden valitsema joukko myös muita sanoja, joista muodostuu yksi rönsyilevä ajatusnauha. Äkkiseltään säe säikeeltä etenevä väljänoloinen teksti tuntuu häivähdykseltä kertomusta. On lasse ja ne yksitoista, synttärit tai jokin odotetusti hyvä ryhmätapahtuma kehitteillä. On eläinkuntaa, hyttysiä, hyönteisiä ja kissanpentuja. On tapahtumapaikka: kahvila. Ja jonkinlainen tulevaisuuteen, huomiseen, ylihuomiseen ja kulman taakse ulottuva aika. Mieleeni välähti Samuel BeckettinHuomenna hän tulee, absurdin (traagisen) komedian klassikko. Kirjoitettu aikana, jolloin kaksi lyhyellä välillä koettua maailmansotaa saivat ihmisen uskomaan, että ihmiskunta on rikki ja miten kuvata sitä parhaiten kuin rikkoutuneella kommunikaatiolla.

Olen viime aikoina naputellut esseitä ja yhden gradun myyteistä, sankareista ja juonen kuluista. Tietoisuuteni takaseinämiltä nousee ajatus. Joku väitti, että ihmiset muodostavat tarinoita fragmentaarisista paloista kuin automaattisesti. Sadut ja myyttiset kertomukset ovat ihmiskunnan geeneissä. Jos näin, niin kenties minäkin yritin rakentaa lassesta kavereineen tarinaa. Lassella on synttärit tulossa, järjestetty kahvilaan ja sinne tulee frendejä ja bilettäviä beibejä (kissanpentuja ja hyttysiä) ja kaikilla on hyvä meininki. Toki vähän huoliakin, koska ihmisiähän tässä ollaan, mutta synttäripäivänä kaikilla on super hyvä olo. Tuntuu minun kuvittelemanani aika lattealta kertomukselta.

Taidan vaihtaa näkökulmaa.

*

yhdessä naureskellaan lasselle ja jutuille ja tässä paikallaan on niin hyvä olla

on uusi olo

on iso olo

on super hyvä olo ja mielessä tykyttää jotain riemastuttavaa vaahtoa

myös tunnelma on super ja kaikki yksitoista ystävää pomppii yhdessä

kaikki yksitoista asiaa kutittaa mielessä ja ihanaa on odottaa tässä

vihdoinkin voi olla vaan

olla vaan ja nököttää

ollaan vaan

yhtään ei haittaa se vakava mikä on ollut

vihdoinkin voi olla rohkea ja tuijottaa kissanpentuja

pitää vain olla mukana ja soittaa lasselle ja kuiskia

lasse kertoo että kulman takana tapahtuu jotain

tapahtuu juhla tai niinku jotain

ja jos ilmainen peruna kahvilassa voi olla inhottava yllätys

*

Kiinnostun tekstejä lukiessa, teatteria katsoessa tai taideteosta tuijotellessa useimmiten ensimmäiseksi muodosta, tavoista, malleista, kaavoista, kartoista, radoista ja vasta toiseksi sisällöstä. Onneksi super hyvä olo menee muoto edellä ja sisältö rakentuu muotokehikon päälle. Tästä pidän. En kykene luomaan kielen ilmitasosta tai pintatasosta teokseen syvempiä merkityksiä. Ja sillä ei ole väliä. Super hyvä olo enemmänkin tutkii kieltä ja minua kielen välittämättämän informaation vastaanottajana.

Ajattelin myös, että voihan tämän teoksen nähdä kritiikkinä vaikka mihin. Kieli köyhtyy ties milloin mistäkin syystä, lukutaito heikkenee milloin mistäkin syystä, ihmisistä tulee latteita ja keinotekoisia mainosten ja trendien lypsylehmiä milloin mistäkin syystä. Ihminen tuhoaa elinympäristöään milloin mistäkin syystä ja luonto köyhtyy. Biodiversiteetti. Rajoja suljetaan, muureja rakennetaan milloin mistäkin syystä ja kulttuurit, kielet eivät kohtaa ja vähitellen koteloituvat fossiileiksi tai kuihtuvat pois.

En jaksa lähteä tälle kriittiselle linjalle. Ja sitä paitsi. Tartteeko taiteen olla aina kriittistä, jotta se herättäisi ajatuksia, tunteita ja tönäisee liikkeelle? No ei tartte.

*

onkohan vene parempi kuin ämpäri

nyt tiellä on kuitenkin enää pieni hyönteinen

ehkä se hyttynen on vain lassen lemmikki

ihanaa

riemastuttavaa

ihan liikaa

ja äkkiä kahvilassa ei ole ketään

liukuportaissa ei ole ketään

kulman takana ei ole ketään tuossa ei ole ketään

tässä ei ole ketään

jopas on ei ketään

ja kai lassea vaan huvittaa olla lomalla ja innoissaan ja niinku mukana

lasse voi olla ilopilleri mutta pömpeli on vain ruskea ja hidas ja ehkä puolikas asia

joskus lassea sentään huvittaa olla varsinainen ilopilleri

kahvilassa pieni rohkea kissanpentu pulpahtaa lassen eteen ja kaikki on innoissaan

*

Päätän lukea ja ”tulkita” teosta kielen tasolla hyvin kirjaimellisesti. Kaikki mitä sanotaan on jo paikoillaan kielellisen leikin ansiosta.

Ja tästä syystä

Oikeastaan vain syyn tähden

Joskaan ei vain syystä

Ja ei tähden syystä

Super hyvä olo oli riemastuttava, ilahduttava ja olon/mielen keventävä lukukokemus. Absurdin hauska kokonaisuus. Kieli ja muoto karsittu, riisuttu, ilmava ja samalla kiehtovan tiivis. Vähät sanat – paljon tilaa välissä. Super hyvä olon omalakinen tilan tuntu irtaannuttivat todellisuudesta lukukokemuksen aikana. Teoksen kokeminen tuntuu melkein meditaatiolta. Keskittyessäni muotoon turhat rönsyt katoavat.

super hyvä olo

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Mikko Rimminen ja Otto Karvonen: super hyvä olo

2018 Teos

Ulkoasu: Dog Desing

64 sivua

Arvostelukappale

*

Lisää samaa tuntua tai sinne päin:

Mikko Rimminen: Maailman luonnollisin asia

Runoreaktiot!

Kokeilevat novellit – Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja

Kun sarvikuonot valtaavat maailman ja muita näytelmiä

Tässä. ja. . . nyt. Samuel kirjoitti. Beckett. Älä koskaan… unohda.

*

Kirjasta ovat kirjoittaneet mm.

Kirjasta kirjaan

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s