Mari Mörö: Kukkanuottasilla

”Mitä tässä kaunistelemaan: kukkasuutari on sesonkiolento. Sen houkutteleminen ihmisasumuksiin ennen syyskuun alkua vaatii oveluutta. Osoittaakseen sopua ja sitoutumistaan se horrostaa sitten lokakuun puolesta välistä tammikuun loppuun, tai ainakin valtaosan niistä. Horros- eli hibernointivaiheessaa se on on melko hyödytön, suorastaan turha, ja monet opitut komennot saattavat unohtua. Plussaa on horrosvaiheen alhainen energiankulutus. Jos ottaa huomioon olennon ponnistelut kasvukaudella ja sadonkorjuuaikaan, tämän ymmärtää. Lepovaiheen jälkeen olennon työteho palaa, ja työviikot jäävät harvoin alle sadan tunnin.

Luonteeltaan kukkasuutari on reipas, oppivainen ja utelias, ja viihtyy sille osoitetulla alueella. Rajat on kyllä syytä merkitä selvästi. Siten se ei pyri laajentamaan reviiriään, vaan muokkaa jo olemassa olevan paikan lähes tunnistamattomaan kuntoon: topografia voi mennä uusiksi. Otus ei hermostu mitättömän takia, mutta saatuaan jotain päähänsä se pitää kiinni kannastaan kuin supikoira löytömakkarasta.

Kukkasuutari ei ole ravinnon suhteen ronkeli. Punaista lihaa tai eineksiä ei sen herkkä elimistö kuitenkaan kestä. Tarmokkuus ja työteliäisyys hämmästyttävät, ja mikä parasta: olento syö vain nälkäänsä. Jos sitä vertaisi autoon, niin sata kilometriä kilahtaa alle kolmen litran – ja mukana on sentään momenttisäätö. Puhdasta vettä on oltava aina pullossa, ja pään alue varjostettava huolellisesti. Olentoa ei tule hermostuttaa esimerkiksi lehtipuhaltimilla tai muovisilla puutarhakalusteilla.” (Palvelukseen halutaan, s. 96)

Kukkasuutareiden lisäksi Mari Mörö esittelee tätä olentolajiketta erehdyttävän läheisesti muistuttavan vihertumpun. Nämä kummatkin homo-sukuun kuuluvat elämänmuodot saavat syyn liikkeellä oloon luonnosta, kukista, kasveista ja mitä kaikkea elävää ja elotonta näiden ympärillä onkaan. Kukkanuottasilla -pakinakokoelmassa nämä viherpersoonat saavat myös oman seniorivaiheen suunnitelman. Vanhainkoti kaikille puutarhahifisitelijöille ja elämäntapabotanistitaiteilijoille, joilla ei fyysinen kunto riitä enää oman puutarhan hoitoon. Oman (ja toisten) puutarhanhoito on elämäntapa, tapa olla olemassa.

Kukkanuottasilla on rönsyilevä, elinvoimainen, juurekas, mullan tuoksuinen ja värikylläinen pakinakokoelma. Ei mikään perinteinen puutarhakirja, jossa opetettaisiin kasvattamisen perustietoja tai johonkin puutarha- tai kasvityyppiin erikoistuneelle oman alan saloja. Toki lukija saa vinkkejä (kuten ohjeen kunnollisen mullan tehtailuun), mutta enemmän nautitaan matkasta puutarhanhoitoon. Lyhyet tekstit esittelevät oman kotipuutarhanhoidon iloja ja kommervenkkejä. Iloa ovat kasvu, sato, kukat ja monenmoiset hyönteiset, jotka ovat vihertumppujen ystäviä paitsi ne, jotka tuhoavat kasvun ja sadon. Muihin ihmisiin viherpersoonilla on kahtiajakoinen suhde. Omankaltaisten kanssa tullaan usein toimeen, mutta puutarhatodellisuutta vierastaville ja puutarhajuttuja kevyesti harrastaville vihertumppu voi olla kummajainen. Vihertumpulle saattaa tulla vauhtisokeus kesken kukkeimman aktiivikauden. Näin ajattelin luettuani kokoelman aloituspakinan, jossa talkoolaiset ovat hyödyllistä työvoimaa 24/7 -periaatteella kunnes nämä kummallisella tavalla ja vihertumppua varoittamatta katoavat kesken hommien herkän kaasujalan käytön myötä pihapiiristä hiekkatien pölyyn. Syväänjuurtunut puutarhanhoito ei ilmeisesti ole kaikkien elämäntehtävä.

Hommia riittää kasvu- ja satokausina aamusta iltaan, joten vihertumppua on turha kutsua ulos omalta reviiriltään, jota tämä rakastaa ja hoitaa intensiivisesti. Ja kun Suomesta valo vähenee ja luonto vaipuu horrokseen, niin vihertumpuilla on kaksi vaihtoehtoa. Vaivu myös itse horrokseen tai pakene. Pako (muuttolinnut?) tarkoittaa siirtymistä vapaaehtoiseksi työvoimaksi maailman äärilaitojen puutarhoihin vaikkapa tropiikkiin. Taatusti saa erilaista tuntumaa flooraan ja faunaan. Vierailuja kotireviirin ulkopuolisille alueille voi tehdä kyllä oman puutarhan kasvu- ja satokauden aikanakin, mutta voiko omaa puutarhaa jättää?

Mörön pakinat elävöittävät kotipuutarhan hoitoa ja tuovat kaukaiset kasvitarhat lähelle lukijaa. Kokoelman loppupään teksteissä vieraillaan usein Kanadan alueella esimerkiksi Vancouverinsaarella. Lisäksi tutustutaan menneiden vuosikymmenien puutarhaeksentrikoihin ja -entusiasteihin, joilla oli näkemystä, tahtotilaa ja luovaa hulluutta toteuttaa omia puutarhaideoitaan.

Tulin hyvälle tuulelle pakinoita lukiessa. Olen esikasvatusvaiheessa oleva puutarhatyyppi ja viihdyin Mari Mörön puutarhatarinoiden matkassa, koska en kokenut olevani oppikirjan äärellä vaan tutustumassa yhden viherpersoonallisuuden ajattelu- ja kokemusmaailmaan puutarhanhoidosta. Oppikirjoille ja opetusvideoille, kuten You Tuben ja Yle Areenan puutarhaohjelmille, on oma aikansa. Niitä opiskellaan tehden muistiinpanoja ja Kukkanuottasilla -pakinoiden äärellä vaihdetaan vapaalle.

Löysin pakinoiden viher- ja kukkatodellisuudesta samaistumispintaa käsittämättömästä pakotuksesta päästä pihalle tekemään hommia. Luin kirjan loppuunsa ajankohtana, jolloin lunta oli vielä kinoksittain ympärillä ja uteliaille totesin, että syksyllä maahan piilotetut kukkasipulit heräävät kukoistukseen vasta vapun jälkeen. Ja nyt tätä blogitekstiä naputellessa katson ikkunasta ulos. Aurinko paistaa. On ollut lämmintä useampi päivä peräkkäin. Maa ja mikä maan pinnalta nousee herää kohisten ja vauhdilla eloon pitkältä tuntuvan talven jälkeen. Tuntuu kuin pihanäkymästäni kauempana olevaan korkeiden koivujen metsään puhkeaa uusia lehtiä joka kerta kun nostan katseen näiltä riveiltä.

Ja mielessä on tällä hetkellä myös tolkuton määrä ideoita ja lukuisia suunnitelmia. Jos en ole sormet mullassa niin olen multaan rähmällään henkisesti. Minulla on pieni pino to-do -listoja ja suunnitelmia siitä mitä voisi kasvattaa tänä keväänä ja kesänä. On tehtäviä, joita haluaa tehdä lähipäivien aikana ja niitä, joita käynnistää ja viedä maaliinsa pidemmällä aikavälillä tämän kevään ja tulevan kesän aikana. Duunailulistat eivät kuitenkaan aiheuta stressiä tai kenties vähän, mutta kun pääsee ulos hommiin niin stressi katoaa. Esikasvatuksen aloitin viimeisten sinnikkäiden lumikinosten haihtuessa. Nyt ympärilläni on kevääseen ja kesään heräävän metsän keskellä uusi puutarha, jonka kanssa pääsen kommunikoimaan. Edellinen ”omistaja” (Voiko puutarhaa tai luontoa omistaa? Epäilen.) on luottanut kesäkukkiin, perunapeltoon ja kahteen tomaattipuskaan kasvihuoneessa. Mahdollisuuksia siis on.

Lukukokemuksessa oli vahva kevään ja kesän tuntu läsnä. Kanankakka haisee ja multa tuoksuu. Pakinat kuvaavat vihertumppujen ja kukkasuutarien kulta-aikaa, mutta onneksi myös reiluja paloja realismia.

Kukkanuottasilla nauratti, viihdytti, esikasvatti ja valmisteli minua puutarhahommiin ja puutarhaisaan elämäntapaan odotellessani hetkeä, jolloin talvi ei voi olla enää mahdollinen. Lukukokemuksen jälkeinen tunnelma on koulittu viherhenkilö valmiina toimeen.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Mari Mörö: Kukkanuottasilla

2018

Teos

236 sivua

Ulkoasu: Sanna-Reeta Meilahti

Arvostelukappale

*

Kirjoja, joissa luonto on läsnä

Pauliina Rauhala: Synninkantajat

Vergilius: Georgica – Maanviljelijän työt

Metsänhoitajien kirjoja puista – Max Adams: The Wisdom of Trees ja Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä

*

Kirjasta ovat kirjoittaneet mm.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

2 vastausta artikkeliin “Mari Mörö: Kukkanuottasilla

  1. Kivasti sanottu, että olet esikasvatusvaiheessa oleva viherhenkilö 🙂 Vihertumppuna tai viherhenkilönä olo on ihanaa, etenkin tämä keväinen kasvun ihme saa hurmoksiin. Iloa puutarhapuuhiin! Kukkanuottasilla tulee kirjastosta jahka ehtii.

    1. Kevät kyllä hullaannuttaa. Tarttee rautaiset hermot ettei tyhjennä taimi- ja siemenpussitarjontaa kaupoista. Mutta kyllä tämä vihreys on ihanaa pitkältä tuntuneen talven jälkeen. 💚

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s