Teatterissa! Mika Myllyaho : Paniikki : Teatteri Kultsa

Mika Myllyahon vuonna 2005 Ryhmäteatterille kirjoittama menestynyt komedia ”Paniikki” on teatteri Kultsan uusimpia produktioita. Näytelmä kertoo kolmesta keski-ikäisestä miehestä, jotka ovat tietoisesti ja tietämättään kriisissä. Max ja Joni ovat veljekset ja näytelmän kolmas kriisiveikkonen on Leo.

Max työskentelee luovalla alalla ja on laittanut kotinsa ja elämänsä niin zen-feng-shui-moodiin, että pitäisi kriisien pysyä kodin seinien ulkopuolella. Elämästä ja ihmissuhteista hermoilun voi puhaltaa meditaatiossa ulos aamusta iltaan. Joni on talk-shown juontaja, jolla pyyhkii ihan helvetin hyvin ainakin noin niinku omasta mielestä. Naisia on ja on ollut. Ja Joni tietää, mistä kansa tykkää. Show nimeltä Alter ego on perusrehellistä keskusteluviihdettä. Leo on insinööri, joka näytelmän alussa on ahdistunut. Hän päätyy humalassa keskellä yötä Maxin kämpille ja tästä alkaa miestrion keskinäinen terapointi ja keittiöpsykologinen vääntö, jonka aikana tulisi ratketa, mitä Leon pitäisi selvittää itsessään ja elämässään noin yleensä, jotta vaimo olisi kotona onnellinen. Juonen edetessä selviää, että Leo ei ole ainoa, jolla elämä on solmussa.

Näytelmän teksti tuntuu saavan energiansa stereotypiasta, että suomalainen mies ei puhu (paitsi ehkä humalassa), ei osoita tunteitaan (paitsi ehkä humalassa) ja ei kykene syvällisesti kommunikoimaan ajatuksiaan ja tunteitaan (paitsi ehkä humalassa). Näytelmää katsoessa tulin ajatelleeksi, että höpö-höpö tällaisille. Kyllä miehet puhuvat ja ratkaisevat kriisejä. Osa näistä kai perinteisesti miellettyjä miehisiä ratkaisukeinoja kuten nyrkkitappelunujakka humalapäissään, mutta on niitä rakentaviakin keinoja ulospääsyyn elämän- ja olemisenpelkotiloista. Yhdelle sopii kaveriporukan seura, toiselle ratkaisukeskeinen toiminta ja kolmannelle psykoottinen hermoromahdus, joka riisuu miehen ego-trippailijasta  alkukantaiseksi mölyksi, jonka jälkeen kaikki on taas ihan okei.

Näytelmän laji on komedia ja katsoja saa mahdollisuuden nauraa asioittensa ja kriisiensä kanssa painivalle miehelle. Mies tuntuu olevan hukassa tai jos ei, niin hän on kykenevä sellaiseen tilaan itsensä järjestämään. Nauru näytelmässä ja esityksen aikana on toivottavasti inhimillistä tai ainakin hyväntahtoista.

Kriiseistä voi selvitä ja katsojalle tarjotaan Paniikissa kavalkadi erilaisista ongelmien purkukeinoista. Onneksi on kaveri ja veli auttamassa suosta ylös. Omat demoninsa voi kuolettaa olivat ne sitten todellisia tai kuvitteellisia. Ja lopulta selviää, että mies haluaa vain rakastaa, olla rakastunut ja olla rakastettava. Inhimillistä.

Kultsan produktio Paniikista on toteutettu intiimiin tilaan, jossa on mukana vain kaikki tarpeellinen. Rooleissa ovat Jalmari Jalonen (Max), Jouni Puumalainen (Leo) ja Nestori Välitalo (Joni), jotka veivät miespaniikin maaliinsa. Teatteri Kultsa toimii pitkälle vapaaehtoisvoimin ja pienin tuin, mutta se ei tee teatterista harrastelijamaista. Ammattitaito tulee sisällöstä, kokemuksesta ja tekemisen tavoista.

paniikki_680

*

Teksti: Heidi Kusmin-Bergenstad

Kuva: Paniikki – produktion juliste, kuva ja suunnittelu Mikael Rekola

*

Paniikin teksti: Mika Myllyaho

Paniikin työryhmä:

Näyttelijät: Jalmari Jalonen (Max), Jouni Puumalalainen (Leo), Nestori Välitalo (Joni)

Ohjaus: Jorma Tapola

Tuottajat: Katja Honkanen ja Marko Vilskman

Lavastaja: Marika Kahra

Puvustus: Susanna Nyström

Äänisuunnittelu: Esa Lindroos

Valosuunnittelu: Jani Vehkalahti

*

Esitys koettu 19.4 kenraaliesityksessä Teatteri Kultsan kutsumana.

*

Lisää teatterikirjoituksiani blogissa löytyy täältä.