Pauliina Rauhala: Synninkantajat

Mistä tämä kirja kertoi? Voisin ajatella, että vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä ja sen vaikutuksesta 1970-luvun lopulla Pohjanmaalla. En tunne herätysliikkeen historiaa ja sen maailmakin on minulle vieras, mutta mielikuvakseni jäi, että tuohon aikaan ote kiristyi jäsenistöön ja Synninkantajista saa tuntuman, että tätä tehtiin myös pitkälti hengellisen väkivallan keinoin. Ihmisiä suljettiin yhteisön ulkopuolelle ja parjattiin Helvettiin, jos ei jakanut samaa ymmärrystä kristinuskosta, Jumalasta ja erityisesti Raamatusta. Jakolinjat hyviin ja huonoihin kristittyihin saattoi kulkea helposti perheidenkin sisällä.

Näin myös Rauhalan Synninkantajilla. Perheyhteisö murtuu kahtia, koska yhdeltä tai toiselta puuttuu riittävä usko eivätkä he alistu vanhoillislestadiolaisen yhteisön normeihin. Ongelma on avautuminen uskonnollisen yhteisön ulkopuolelle. Kyse ei ole niinkään esimerkiksi television katselusta (sekin on ongelma) vaan jopa osallistuminen paikallisen luterilaisen seurakunnan toimintaan kuten diakoniapiiriin ja kirkkokuoroon. Jumalatonta menoa, jos kysytään vanhoillislestadiolaisen yhteisön vanhimmilta. Vanhimmilta, jotka ovat järjestäen kaikki miehiä, koska nainen sattuu olemaan se heikompi astia, jota tulee ymmärtää hänen heikkouksissaan. Ymmärrystä ei kuitenkaan tule, jos syntiä tehdään. Tai tulee. Synnit saa anteeksi, kun niitä pyydetään, mutta jos yksilö ei koe tehneensä syntiä, niin ulkopuolelle jättäminen tuntuu julmalta. Sinua ei enää tunneta, ei tervehditä, ei toivota kotiin ja kotonasi ei enää vierailla. Et pääse tapaamaan omia lapsiasi ja lapsenlapsiasi, joihin sinulla on läheiset välit. Tuntuu todella armottomalta. Vanhan testamentin valittuun kansaansa kiivastunut Jumala on saanut vallan ja evankeliumi tuntuu olevan typistetty Jeesuksen veren roiskeeseen Golgatalla.

Mutta kertoi tämä minulle oikeasti muustakin kuin vanhoillislestadiolaisuudesta (vai kenties enemmän kirjailijan kuva vanhoillislestadiolaisuudesta?). Vanhoillislestadiolaisuus on rakenteellinen tai arkkitehtooninen seikka tarinassa. Tarinan rakenteiden sisällä on ihmisiä ja tulin ajatelleeksi, että tämä kirja kertoi heistä. Ja siellä missä on ihmisiä, niin on myös rakkautta, vaikka etäiseksi se tuntui synninkantajilla jääneen. Enemmän oli puolustuslinjojen valitsemista ja pysymistä omalla puolella.

Kirjassa on neljä nimettyä kertojaa ja viides ääni, joka on matkalla jonnekin ja hän matkustelee ympäri maailmaa. Hän etsii jotakin. Hän tekee tutkimusta. Hän ilmestyy kuin tyhjästä Aaronin, Aurooran, Aliisan ja Taiston äänten joukkoon. Matkakertomusten kertoja selviää kyllä viimeistään lopussa lukijalle, jolloin myös aukeaa selkeämmin, miksi tämä kertojaääni kohtaa matkoillaan äärimmäisiksi miellettyjen yhteisöjen edustajia. He uskovat usein vahvasti asiaansa, ovat usein hyvin uskonnollisia ja näiden seikkojen tähden myös eristäytyvät muista ihmisistä. Eristäytyminen on helppoa ja tarpeellista, jotta yhteisön elämäntapa säilyisi. Kenties matkakertoja vertaa vanhoillislestadiolaisia tällaisiin yhteisöihin. Eristäytyminen, tiukat ulkoista toimintaa ylläpitävät normit, moraali ja järjestelmä, joka strukturoi koko ihmisen olemisen tavan ja ihmisen merkityksen maailman kokonaisuudessa. Ulospäin näyttää siltä, että on vain me (todelliset yhteisön jäsenet) ja ne toiset (siis kaikki muut, jotka eivät jaa samaa elämäntapaa ja/tai arvoja).

Synninkantajat sisältää paljon huikeaa, koskettavaa ja tarkkaa luonnonkuvausta. Ihmisten tunteet ja kokemukset löytävät merkityksensä ja paikkansa pohjanmaalaisesta ympäristöstä. Tämä on minulle vierasta luonnonmaisemaa, ja ehkä siksi kiehtovaakin luettavaa. Ja pohdin Taistoa. Taisto on paikallisen kylän vanhoillislestadiolaisen yhteisön vanhimpia, saarnamies ja hoitomies. Hän on armoton uskonsa mukaan ihmisille, mutta ei luonnolle. Sitä hän hoivaa, rakastaa ja siitä huolehtii. Pihapiirissä on lehtimaja, jossa hän nauttii omaa aikaa, on kukkia perhosille ja ruokaa ja pesäpönttöjä linnuille. Hän keskustelee lintujen kanssa kuin pyhä Fransiskus Assisilainen. Voisin kuvitella, että kristinuskon tiukan linjan tulkitsijoilla on asenne, että ihminen (mies) on luomakunnan kruunu ja luonto sekä muut ihmiset (naiset, lapset) tulevat perässä. Ihminen on määrätty hallitsemaan muita ihmisiä ja luontoa. Tähän nähden oli kiinnostavaa tutustua Taiston ajatteluun. Hän ei pyri riistämään luontoa. Hänelle metsästyskin (varsinkin huvin vuoksi) on väärin ja syvää surua aiheuttaa ihmisten toiminta. Hän kalastaa, mutta omiin tarpeisiin. Luonnosta ihminen saa ravintonsa ja luontoa tulee hoitaa, koska se on lahja. Taisto ei riistä luontoa, mutta hengellisen väkivallan kautta kyläyhteisöään ja läheisiään. Armoa ei anneta.

Synninkantajat. Mistä nimi? Mitä syntejä nämä ihmiset kantavat? Onko nuoren naisen kokema rakastuminen ja fyysinen kaipuu syntiä? Ei minun mielestäni. Lukekaa Vanhasta testamentista Laulujen laulu. Onko lähimmäisistä huolehtiminen syntiä? Ei minun mielestäni. Rakastakaa lähimmäisiänne. Onko lapsen rakkaus klassiseen musiikkiin syntiä? Ei minun mielestäni. Vanhassa testamentissa kuningas Saulia rauhoitteli Daavid musiikin avulla. Mitä syntejä nämä ihmiset kantavat? En tiedä. Niin. Mistä kirjan nimi? Tätä mietin. Tai ehkä enemmänkin sitä miten synti tulisi käsittää.

Kirjan tarinassa on läsnä vahva tunnelma. Luonnon kierto vuorottelee ihmisten tunteiden ja kokemusten kanssa. Ne keskustelevat keskenään, raamittavat toinen toisiaan, asettuvat rinnakkain vertailtaviksi ja vastakkain vertailtaviksi. Tämä oli lukukokemukseni suloisinta antia. Ihmisiä surin ja heidän asenteitaan ja mihin heitä yritettiin pakottaa.

Alkupuolella mainitsin, että kirja kertoo ihmisistä ja rakkaudesta. Rakkaudesta ihmiseen ja luontoon. Rakkaus luontoon on selkeä, mutta rakkautta ihmiseen kirjan sivuilla ei tunnuta kuitenkaan sanoittavan tarkasti. Rakkaus tulee esille kuitenkin niissä kohtaamisissa, joissa rakkaus on luonnollinen. Onpa kummallisesti sanottu. Tarkoitan tällä ei-pakotettua rakkautta. Välitöntä soljumista ja välittämistä. Rakkaudesta ihmisiin – tyyppistä toimintaa. Tällainen rakkaus ei aseta tiukkoja sääntöjä ja tuhoa toista ihmistä koneeksi, joka ei kylvä siemeniä vaan tuhoaa kasvun. Tällainen rakkaus voi olla myös pyyteetöntä ja silloin se alkaa minulle kuulostamaan jopa armolta.

Onko rakkaus liian voimakas sana kuvaamaan kirjan ihmisten välisiä suhteita? Huolenpito, pienet asiat, pitäytyminen torjumasta ja tuomitsemasta toista ja rakkauden jyvittäminen tulevan kasvun hyvinvoinnin takaamiseksi ovat rakastavia tekoja. Näitä on myös Taistossa, joka uskoo tekevänsä oikein, mutta ei näe tekojensa seurauksia. Hän ei vaikuta vallanhimoiselta ihmiseltä, mutta hän kontrolloi ja määrittelee tarkkaan, missä menee hyväksytyn ihmisen rajat. Kaikki, jotka jäävät ulkopuolelle eivät ole osallisia siitä rakkaudesta (!?), jolla hän uskoo jumalansa rakastavan ihmisiään. Julmaa hengellistä väkivaltaa niitä kohtaan, jotka ovat kristittyjä, mutta vääränlaisia Taiston kaltaisten mukaan.

Mietin, että kirja voisi kertoa myös ihmisistä, jotka eivät kohtaa. Heidän välillään on uskonto kuvattu sellaiseen muotoon, joka rakentaa muureja, jotka on tarkoitettu pysyviksi. Muuri sulkee ulos paljon ihmisiä ja muurin sisällä olevat ihmiset eivät tunnu olevan kovin onnellisia. Tällaisen kuvan sain vanhoillislestadiolaisista 1970-luvun lopun Pohjanmaalta.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Pauliina Rauhala: Synninkantajat

2018 Gummerus

368 sivua

Kannen kuvat: Shutterstock

Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

Arvostelukappale

*

Kirjasta ovat kirjoittaneet mm.

Lumiomena

Rakkaudesta kirjoihin

Kirjapolkuni

*

Uskonto nousee esille mm. seuraavissa kirjoissa ja kirjakirjoituksissani:

Markku Envall: Tavaratalo taivasalla

Lord Byron: Cain

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s