Vitruvius: On Architecture / Arkkitehtuurista / De Architecture (10 kirjaa arkkitehtuurista)

Marcus Vitruvius Pollio (n. 90-20 eaa) oli roomalainen arkkitehti ja insinööri. Hän ihaili kreikkalaista kulttuuria ja oli aikanaan erityisen oppinut monella alalla. Hän toimi Julius Caesarin armeijassa 50-luvulla ennen ajanlaskun alkua ja siirtyi eläkkeelle Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen aikana. Vitruviuksen 10 kirjaa arkkitehtuurista on omistettu ja osoitettu keisari Augustukselle.

Vitruviuksen mies. Leonardo da Vinci taisi tehdä hänestä tunnetun. Vitruviukselle ihminen (mies) oli täydellinen mitta ollessaan sopusuhtainen. Täydellisen ihmisen mittasuhteet sopivat myös rakennuksien mittasuhteiksi.

Vitruvius kirjoitti 10 kirjaansa välittääkseen tietonsa eteenpäin ja kirjakokoelma on ainoa kokonaisena säilynyt teos arkkitehtuurista.

Kymmenen kirjaa käsittelevät mm. seuraavia aiheita: arkkitehdin koulutus, arkkitehtuurin periaatteet, terveellisen paikan valitseminen kaupungeille, tuulten vaikutus kaupunkien suunnitteluun, julkiset temppelit, rakennusaineet, erilaiset temppeli- ja pylvästyypit (korintolainen, joonialainen, doorialainen jne.), julkiset rakennukset, teatterit, akustiikka, satamien rakentaminen, optiikka, yksityistalot, teiden päällysaineet, värit ja mistä niitä luonnosta saa, veden löytäminen ja erilaiset vesirakennelmat, astronomia, astrologia, aurinko- ja vesikellot ja erilaiset mekaaniset laitteet, joita tarvitaan rakentamisessa ja sodankäynnissä.

Vitruviuksen kirjat ovat kattava kokoelma Kreikan arkkitehtuurin helmiä, joita hän usein lainaa mainiten lähteet. Hän kommentoi eräässä kirjassaan kuinka plagioijille ja ideoiden varastajille tulisi antaa mittavat rangaistukset ja pitää itse tärkeänä, että hän kertoo aina lähteen, josta on tiedon saanut. Vitruvius myös kehittelee eteenpäin kreikkalaisilta saamaansa tietoa. Esimerkiksi pylvästyyppejä hän laajentaa kehittämällä toskanalaisen pylväsmallin.

Vitruviuksen kirjaa lukiessa voi joskus tulla tuntu kuin lukisi Vanhan testamentin Mooseksen kirjojen tekstiä temppelien ja uhritelttojen rakentamisesta. Mitat ovat tärkeät ja tulevat esille luettelomaisesti. Toisaalta tässä on jotakin viehättävää, koska jos tähän tyyliin pääsee sisälle, niin Vitruviuksen luettelemat rakennusten mittasuhteet heräävät henkiin ja rakennukset ikään kuin rakentuvat lukemisen edetessä. Lukemisen jälkeen edestään voi löytää kokonaisen roomalaisen kaupungin.

Pelkkää luettelointia lukukokemus ei kuitenkaan ole. Erityisesti jokaisen kirjan johdannossa on lukuisia kiinnostavia anekdootteja, pääosin kreikkalaisista, ja Vitruvius jakaa Kreikan ihailuaan lukijoilleen. Hän esimerkiksi kertoo kreikkalaisten urheilukisoista ja toivoo, että kreikan filosofeille suotaisiin samanlaista kunniaa seppeleineen, juhlineen ja patsaineen. Lisäksi kirjan kautta pääsee sisälle roomalaisen oppineen miehen maailmankuvaan.

Vitruvius on näennäisen vaatimaton, vaikka hän tietää paljon ja osaa myös jakaa tietoa selkeästi. Lukijaa ohjataan kirja kirjalta selkeästi (tai nykyään kai luku luvulta). Jokaisen kirjan alussa Vitruvius kertoo tiivistetysti mitä hän on aikaisemmissa luvuissa käsitellyt. Ja ajan maailmankuvat tulee kirjoissa esille. Neljä elementtiä (maa, vesi, tuli ja ilma) ovat keskeisessä asemassa pohdittaessa toki ihmisiä, mutta myös kuinka rakennuksia kannattaa rakentaa ja minkälaiseen ilmastoon ja maaperään. Tuulilla on oma roolinsa. Ne puhaltavat eri suunnista tuoden lämpöä tai viileyttä. Oman aikansa nyt vanhanaikaista oppia etnisistä ryhmistä kirjasta löytyy myös ja Vitruvius vetää paljon kotiinpäin. Roomalaiset asuvat parhaalla mahdollisella paikalla. Ei ole liian kylmä eikä liian kuuma, mikä tekee roomalaisista parhaita ihmisiä ikinä, koska he eivät hänen mukaansa ole luonteeltaan kiihkeän sotaisia ja sopivat ilmanalansa takia filosofointiin. Vitruvius kertoo myös, että esimerkiksi pohjoisessa asuvat ihmiset ovat hyviä sotilaita, mutta tyhmänpuoleisia, mikä Vitruviuksen mukaan johtuu siitä, että he asuvat lähempänä taivasta, jolloin heidän verensä on vahvaa ja runsasta. Sitä sopii ilmeisesti runsaasti vuodattaa ja siitä vahva sotakelpoisuus.

Minulle kirjan kiinnostavinta antia oli päästä sisälle antiikin aikaiseen maailmaan, tapaan nähdä asiat ja siinä ohessa rakennella mielessäni erilaisia asumuksia, teattereita ja temppeleitä. Vitruvius oli oman aikansa ”yleisnero”, joka toimi Rooman hyväksi. Esimerkiksi kuvaillessaan arkkitehdin koulutusta, hän pitää tärkeänä, että arkkitehti tietää monelta eri alalta mahdollisimman paljon. Näitä aloja ovat esimerkiksi geometria, filosofia, musiikki, lääketiede, laki, historia ja astronomia (ei astrologia) ja tämä kaikki pohjautuu kreikkalaiseen koulutukseen, jonka hän itsekin kävi. Luonnontieteet tuohon aikaan olivat osa filosofiaa (ei määritelty tuolloin siten kuten ymmärrämme tänä päivänä filosofian tai filosofian oppiaineen) ja luonnontieteellisiä havaintoja ja havaintokeinoja Vitruvius viljelee paljon. Kaupungin paikan suunnittelu on tärkeää ja kuinka kadut ja rakennukset tulee sijoittaa ja rakentaa on merkittävässä roolissa. Vitruvius ajatteli myös, että arkkitehtuuri on pitkälti luonnon imitointia, josta Vitruvius nosti esille oman arkkitehtuurioppinsa pohjaksi kolme kohtaa: kestävyys, käytettävyys ja kauneus. Arkkitehtuurin (sis. rakennukset, mekaaniset laitteet ja kaupunkien infrastruktuurin) tuli olla siis aikaa kestävää, funktionaalisia (jokin tarkoitus) ja esteettisesti miellyttäviä.

Hän kertoo kirjoittaneensa 10 kirjaa arkkitehtuurista, jotta kreikkalaisten ja samalla hänen oma tietonsa tulisi tallennetuksi. Ja tämä kirjakokoelma onkin ainoa kokonaisena säilynyt esitys antiikin arkkitehtuurista. Vitruviuksen teksteillä on mittavan syvä vaikutus länsimaiseen arkkitehtuuriin ja sen historiaan. Renessanssin aikaan hänestä kiinnostuttiin uudestaan aivan erityisellä tavalla. Hän on vaikuttanut esimerkiksi firenzeläinen kuvanveistäjä ja arkkitehti Filippo Brunelleschiin (1377-1446), yleisnero Leon Battista Albertiin (1404-72), arkkitehti ja arkkitehtikirjailija Daniele Barbaroon (1514-70) ja Venetsiassa aktiiviseen arkkitehti Andrea Palladioon (1508-80). Ja 1700-luvulla Vitruviuksesta kiinnostuttiin uudelleen (renessanssin kautta), mikä on vaikuttanut puolestaan hyvin karkeasti todeten kaikkeen siihen arkkitehtuuriin, joka tuolloin ja myöhempinä vuosisatoina imitoi antiikin rakennuksia. Kelatkaa kaikkia julkisia rakennuksia pylväineen ja niin edelleen.

Luin kirjan englanniksi (ei ole suomennettu) ja oma kotikirjastoversioni on mallia Penguin Classics. Sen on arkkitehtuuriin ja antiikkiin (klassisiin aineisiin) perehtyneinä kääntänyt Richard Schofield ja johdannon kirjoittanut Robert Tavernor. Kirja on lähdeviitoitettu huolella ja sisältää lukuisia minun pääni iloisesti räjäyttäviä kuvia mm. Barbarolta 1500-luvulta ja Torsten Schroederlta, meidän ajalta), joista jälkimmäinen on piirtänyt lisää kuva-aineistoa niistä teemoista, joita Barbaro ei ole käsitellyt.

Vitruviuksen kirjojen lukukokemus on intensiivinen, jos haluaa ymmärtää tai sisäistää joka ikisen nippelitiedon. Luin osan tekstistä kursorisesti omien kiinnostusteni mukaan. Sotimiseen liittyvät härvelit eivät kiinnostaneet ja minulle ei tuottanut ongelmia harppoa näiden yli. Muuten kirja on minulle todella kiinnostava upotus antiikin tutkimuksen näkökulmasta ja antiikkiin kreikkalaisittain ja roomalaisittain. Olen aikaisemmin lukenut antiikista pääosin näytelmiä, filosofiaa (sis. luonnontieteen) ja ajan historiateoksia, mutta en tätä. Tässä tuntuu yhdistyvän moni aihe ja jotenkin mieleeni rakentui kuva siitä, miten kaupunkeja ja rakennuksia on tehty. Rauniot, joita olen elämäni aikana ehtinyt näkemään suhteellisen paljon Kreikassa ja Italiassa, tulivat eläviksi.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

*

Vitruvius: On Architecture (De Architecture)

Marcus Vitruvius Pollio eli noin vuosina 90-20 eaa, ja Arkkitehtuurista – kirjasarja on arvioitu kirjoitetun 20-luvulla eaa.

Penguin Classics 2009

Käännös: Richard Schofield

Johdanto: Robert Tavernor

Lähdeviitoitettu ja kuvitettu

440 sivua

Omasta kotikirjastosta

*

Antiikista olen kirjoittanut mm.

Toiseus Euripideen näytelmissä Medeia ja Bakkhantit

Titus Lucretius Carus: Maailmankaikkeudesta (De rerum natura)

Vergilius: Georgica – Maanviljelijän työt

Ari Saastamoinen: Tuhat tietä Roomaan – matkustaminen antiikin maailmassa

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s