Piia Leino: Taivas

Minkälaista on elämä vuonna 2058? Aika randomilta tuntuva vuosiluku. Siihen on 40 vuotta. Otetaan uudestaan: minkälaista on elämä 40 vuoden kuluttua? Tuntuu pitkältä ajalta. – – – Minkä ikäinen olet 40 vuoden kuluttua?

Jatketaan.

Missä tai minkälaisessa elämäntilanteessa voisit kuvitella itsesi olevan 40 vuoden päästä? Minä olen toivottavasti eläkkeellä ja toivottavasti elämäni olisi vielä omani henkisesti ja fyysisesti. Lisäksi toivoisin olevani suhteellisen toimivassa balanssissa eletyn elämän ja nykyhetken kanssa.

*

Piia Leino on kirjoittanut dystopian, joka sijoittuu vuoteen 2058. Sen nimi on Taivas. Kuulostaa aika ihanalta. Dystopiat harvemmin ovat. Ne ovat utopioiden pahoja veli- ja isäpuolia. Jos utopia on unelma, niin mikä dystopia on?

Dystopia saa luovan energiansa nykyhetkestä. Kirjan sisäkannella Anna Kivekäs (Kustantamo S&S) kuvailee Suomen yhteiskunnallista tilannetta marraskuulta 2017. Joulu on tuloillaan ja sataa vettä jatkuvasti. Tavaroiden hankintaa, rauhan kaipuuta, kiky-kuvioita (muistatteko vielä kikyn?), nousukautta innovoiva Suomi. Yliopistoissa tapahtuu laajoja tutkintouudistuksia, sillä tieteenaloja arvotetaan niiden hyödyn näkökulmasta. Kuka arvottaa tieteenalat hyödyllisyysjärjestykseen? Miten hyöty määritellään? Mitkä ovat kriteerit hyödylliselle tutkimukselle? Hyödyllistä kenelle? Miten hyödyllisyys mitataan? Ja niin edelleen. Virtuaaliset todellisuudet ja älypuhelimet vievät aikaa läsnäololta toisten ihmisten kanssa. Virtuaalinen kasvokkain kohtaaminen ei ole riittävää kohtaamista. Nappia painamalla kasvot voi sulkea hetken mielijohteesta. Ihmiset eivät koske toisiaan vaan konetta näissä kohtaamisissa. Haetaan mielipiteitä, näkemyksiä ja myös riitaa niiden kanssa, jotka eivät ajattele samalla tavalla. Nokkela näpäytys on liikenteen keltainen valo. Painatko kaasua vai pysähdytkö? Ajatukset vaihtuvat ja oma ymmärrys lisääntyy tiedon lisääntyessä ja inhimillisessä kohtaamisessa. Mitä ne ovat? Samaan aikaan meremme täyttyvät muoviroskalla. Ekosysteemimme lähtökohdista keskeinen tukehtuu muoviin. Poliittinen ilmapiiri Suomessa on kiristynyt. Ihmiset ovat epävarmoja, epätietoisia ja pahimmillaan epäinhimillisiä.

Taivas on onnellinen tila niille, joille todellisuus on toisteista suorittamista ja tulevaisuus on jotain, miltä ei odota mitään, ei mitään erityistä eikä oikeastaan sitä tavallistakaan. Ei parempaa ainakaan. Asiat menevät vain huonompaan suuntaan. Hullu maailma. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Ihan sama. Haluan nukkua ikävien tunteiden ja näkyjen yli.

Taivas on dystopia. Leino kertoo ja kuvailee kahden ihmisen kohtaamista ja vaihtoehtoja luomassaan fiktiivisessä todellisuudessa, joka pohjautuu monille nyky-yhteiskunnasta tunnistettaville asioille: kiristynyt ilmapiiri yhteiskunnassa, vastakkainasettelut, reaktiot maahanmuuttoon, köyhyys ja epätasa-arvo. Rakennusaineina ovat ihmisten heikkoudet ja vahvuudet niin hyvässä kuin pahassa.

Dystopian vuonna 2058 ihmiset elävät harmaassa maailmassa, jossa on kourallinen vaihtoehtoja ja hirttosilmukka niille, jotka poikkeavat totalitaarisen valtiomallin linjasta. Politiikka ja poliittinen tai yhteiskunnallinen vallankäyttö eivät kiinnosta kansalaisia.

Tämä ei voi olla totta Suomessa 40 vuoden päästä vaan se voisi olla totta. – – – Tämä on yksi dystopioiden kiehtova piirre. Onko se uskottavaa, on kiinni lukijan mielikuvituksesta. Dystopia ohjaa lukijaansa katsomaan ympärilleen: missä olemme ja missä voisimme olla nykyisen tilanteen kehittyessä? Mitä historia voi kertoa meille?

Minulle jäi melko kutkuttavalla tavalla avoimeksi, onko Leinon dystopiassa toiveikas lopetus vai siirryttiinkö uudesta dystopiasta toiseen? Siirryttiinkö flegmatiasta täystuhon alkuaskelille? Ovatko ihmiset vihaisia herätessään unesta, kun näkevät mihin he ovat alistuneet? Ja jos ovat niin miten he kanavoivat vihansa? Ketkä toivovat rauhaa, ketkä kutsuvat sotaan? Ketkä haluavat hajottaa, ketkä rakentaa? Mitä rakennetaan? Kenen arvoille rakennetaan? Miksi tällainen kahtiajako mahdollisuuksissa? Dualistinen ajattelu on polttoainetta. Olisiko parempi kysyä mille arvoille rakennetaan?

Minulle parhaat ja kiinnostavimmat dystopiat kuvaavat yksilöiden kautta jotain meistä ihmisistä, miten toimimme ja mikä meitä motivoi. Tai laajemmin: mikä tekee ihmisestä ihmisen?

holmberg- maantiehämeessä-helteinenkesäpäivä-1860

 

*

Teksti ja kuva (kirjasta): Heidi Kusmin-Bergenstad

Maalauksen kuva: Gustaf Werner Holmberg: Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä) (1860). Lähde: Europeana Collections, Kansallisgallerian julkaisema, lisenssi CC.BY 4.0 ja CC0.

*

Piia Leino: Taivas

250 sivua

Kansi: Jussi Karjalainen

Kustantamo S&S 2018

Arvostelukappale

Helmet-lukuhaaste 36: Runo on kirjassa tärkeässä roolissa

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Piia Leino: Taivas

  1. Päivitysilmoitus: Piia Leino: Taivas - Lukuisa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s