Han Kang: Ihmisen teot

Hei lukijalle!

Tiedoksesi: tämä blogiteksti sisältää lainauksia lukemastani kirjasta, jotka sisältävät raakaa kuvausta väkivallasta, ihmisen teoista toiselle ihmiselle. 

Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa. En ymmärrä väkivallan syntymekanismeja. En ymmärrä, miksi ihminen haluaa henkisesti ja fyysisesti kiduttaa ja tappaa toisen ihmisen.

***

”Mietin pystyisinkö todella kantamaan asetta, tähtäämään sillä toista ihmistä ja painamaan liipaisinta.” – Vanki, jota kidutettiin

Ja toinen lainaus:

”Ei, emme ampuneet laukaustakaan.

Emme tappaneet ketään.

Kukaan ryhmästämme ei ampunut silloinkaan, kun sotilaat ryntäsivät portaita ylös ja lähestyivät meitä pimeää käytävää pitkin. Pojat eivät pystyneet painamaan liipaisinta, koska he tiesivät, että joku kuolisi, jos he tekisivät niin. He olivat lapsia. Olimme luovuttaneet aseita lapsille. Aseita, joita he eivät kyenneet käyttämään.

Kuulin myöhemmin, että sotilaille oli annettu siksi päiväksi kahdeksansataatuhatta patruunaa. Gwangjun väkiluku oli niihin aikoihin neljäsataatuhatta. Toisin sanoen sotilaille oli annettu niin paljon patruunoita, että he olisivat voineet ampua kaksi luotia jokaiseen kaupungin asukkaaseen. Uskon vilpittömästi, että upseerit olisivat komentaneet joukkonsa tekemään juuri niin, jos kahakoita olisi syntynyt. Jos me kaikki olisimme tehneet kuten opiskelijat ehdottivat eli kasanneet kiväärimme hallintorakennuksen aulaan ja yrittäneet antautua ehdoitta, olisimme ottaneet sen riskin, että sotilaat olisivat tarttuneet myös niihin taisteluvälineisiin ja kääntäneet ne kohti aseettomia siviilejä. Joka kerta kun muistan, miten paljon verta virtaisi silloin aamuyön tunteina – kirjaimellisesti virtaisi, ryöppysi portaille pimeässä – ajattelen, etteivät tapetut ainoastaan antaneet omaa henkeään. He pelastivat kuolemallaan monien muiden hengen. He kuolivat tuhansien puolesta, uhrasivat elämänsä tuhansien puolesta.” – Kiinniotettu, jonka selkään kirjoitettiin tussilla: Väkivaltainen. Aseistautunut, ja joka vangittiin ja myöhemmin kidutettiin.

Keväällä 1980 Gwangjussa, Etelä-Koreassa armeijan joukot tottelivat käskyjä ja mielensoituksessa kuoli satoja ihmisiä. Heitä ammuttiin kadulle ja haudattiin joukkohautoihin. Ruumiita vietiin syrjäisiin metsiin tapahtumapaikoilta ja ne poltettiin. Osa mielenosoittajista vangittiin ja heitä kohdeltiin epäinhimillisin tavoin.

Kirja kertoo ihmisten tarinoita, jotka todistivat väkivaltaisia tapahtumia, menettivät lapsiaan, kuolivat väkivaltaisesti, joita kidutettiin ja jotka vaiennettiin (sensuroitiin) siitä, mitä he olivat nähneet, kuulleet ja kokeneet.

Kirja jakautuu seitsemään lukuun ja etenee episodimaisesti kertoen kuusi kansannousun väkivaltaisen tukahduttamisen kokeneen ihmisen tarinaa. Tarinoista ensimmäinen sijoittuu tapahtumapaikalle, toinen ruumiiden hävittämiseen polttamalla jälkien peittämiseksi. Sielu ei ymmärrä miksi hänet on tapettu. Lisäksi lukija todistaa kansannousun uhrien kokeman väkivallan ja kidutuksen jättämät jäljet ja tunteet. Muutosta toivovat sensuroidaan ja pahoinpidellään hiljaisiksi. Omaiset taistelevat menetettyjen läheistensä muiston ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Seitsemännessä luvussa, joka on kirjattu vuodelle 2013, kirjailija kertoo kuinka löysi tien kirjoittaa kansannoususta ja tapailee ajatuksiaan ja tuntojaan siitä, miksi kirja on kirjoitettava. Ihmisen teot ilmestyi ensimmäisen kerran koreaksi vuonna 2014.

Tarinoissa näytetään lukijalle ihmisen toiselle tekemät väkivallan teot. Niitä ei selitetä ja niitä ei tuomita suoralla tavalla. Vastuu on lukijalla reagoida niihin. Kertojat kantavat fyysisten kipujen lisäksi häpeää ja pelkoa mukanaan päivittäisessä elämässä. He ovat syrjäytyneet valtavirrasta. Osa kuvaa kehoaan lihamöykyksi. Sielu on runnottu säikyksi utuiseksi pihaukseksi, jolla ei tunnu olevan enää tunnistettavaa muotoa.

Kirja ei ole helppoa luettavaa. Näin kerrotaan vanhasta miehestä, joka tulee etsimään perheenjäsentensä ruumiita väliaikaiselta ruumishuoneelta:

”Entäs nuo tuolla? Miksi niitten naamat on piilossa?” hän kysyy ja osoittaa ruumiita, joiden kasvot on peitetty.

Epäröit huulet väristen, sillä kysymys kauhistuttaa sinua joka kerta kun se esitetään sinulle. Pian joudut vetämään veren ja visvan tahrimat valkoiset puuvillaliinat ruumiiden päältä, pian näet taas otsasta leukaan halkaistut kasvot, auki viilletyt olkapäät, puseroiden sisällä mätänevät rinnat. Kun nukut öisin pari tuntia kerrallaan tuolille kyyristyneenä pohjakerroksen kahvilassa silmäsi rävähtävät auki hirvittävän elävien unikuvien takia. Vääntelehdit ja nytkähtelet, koska olematon pistin silpoo kasvojasi ja rintaasi.”

Ihmisen teot tuo esille kuinka ihminen vaiennetaan. Tappamalla ihminen, hän ei ole enää kykenevä kertomaan mitä näki ja koki. Tämä on erään kirjassa kertovana toimineen uhrin sielun kokemus. Häneltä on viety keho, jonka myötä suu ja kieli. Hän ei myöskään kykene sulkemaan silmiään, eikä pääse näkemään unia, joiden aikana käsitellä tapahtunutta. Sielu tai mieli on kokoelma ajatuksia, muistoja ja tunteita, tahtotilaa selvittää, ymmärtää ja kostaa, etsiä kadonneita.

Lukukokemus pitää sisällään useita nyrjähdyksiä ei pelkästään sen erilaisen henkisen ja fyysisen väkivallan kuvauksen takia vaan myös sen tähden, että lukijana en voi käsittää ihmisen tahtotilaa vahingoittaa toista ihmistä.

Kirjan eräässä luvussa kerrotaan kustannustoimittajasta, joka joutuu poliisiviranomaisten kuulustelemaksi. Hänen työnantajansa on julkaisemassa näytelmätekstiä, josta sensuurin jälkeen ei ole jäljellä muuta kuin muutamia hajanaisia sanoja ja paljon mustia sivuja ja ylivedettyjä rivejä. Näytelmä kuitenkin julkaistaan (ja esitetään) ja sen johdannossa pohditaan joukkopsykologiaa. Jälleen lainaus:

”Ei ole vielä selvää, mikä on ratkaiseva tekijä massojen moraalikäsitysten synnyssä. On kiinnostavaa, etteivät väkijoukon muodostavien yksilöiden periaatteet määrää, millaiset eettiset normit sen toimintaa missäkin tilanteessa säätelevät. Jokin ryhmä sulattaa ryöstöt, murhat ja raiskaukset, jokin toinen taas osoittaa niin suurta rohkeutta ja pyyteettömyyttä, että siihen kuuluvien olisi vaikea kyetä samaan yksinään. Tämän teoksen kirjoittaja on sitä mieltä, ettei jälkimmäinen ryhmä koostu erityisen jaloista jäsenistä, vaan joukossa ihmisluonteelle ominainen jalous ilmenee tavallista selvemmin, eivätkä edellisen jäsenet ole poikkeuksellisen julmia, vaan joukossa myös ihmisluonteelle ominainen julmuus tiivistyy.”

Mietin tätä. Ihmisillä on ominaisuuksia, jotka voimistuvat ryhmässä. Ihminen ei ole läpeensä paha, ihminen ei ole läpeensä hyvä, mutta kun ihmiset toimivat yhdessä, he saavat aikaan erilaisia asioita. Entä joukkojen johtajat? Mikä rooli heillä on? Ja edelleen, mikä on yksilön vastuu? Mikä on joukkojen johtajien vastuu? Kenelle yksilö on vastuussa teoistaan? Itselleen vai muille ihmisille? Itselleen ja muille ihmisille? Mietimmekö toiminnan hetkellä toiminnan seurauksia?

Kirjassa ei syytellä, edes suoraan tuomita vaan esitetään ja kerrotaan mitä väkivalta saa aikaiseksi ihmisen ruumiissa ja ihmisten mielissä. Lukeminen tapahtui minulla varovaisesti sivu sivulta ja hiljaisella mielellä siitä, miten ihmisiä on kohdeltu ja kohdellaan. Miten ihmisiä on vaiennettu, kidutettu ja tapettu, miten ihmiset kuolevat, mitä ihmiset kokevat kuoleman hetkellään ja kuoleman jälkeen, jos uskoo, että kuoleman jälkeen ihminen on vielä ajatuksen tai sielun tasolla olemassa.

Kirjassa on vähän valoa, mutta jos sen löytää, niin se valaisee ne kokemukset, jotka on jätetty pimentoon. Runnotut mielet ja kehot, piilotettujen olemassaolo näytetään niille, jotka ovat merkintä uhritilastoissa, perheen tai suvun vaiennettu muisto tai muistomerkki hautausmaalla tai kaupungin aukiolla. Ihmisten tekoja on tarttua kynttilään tai muuhun valon lähteeseen ja katsoa mitä pimeässä on. Mitä se kertoo meistä ihmisistä?

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Han Kang: Ihmisen teot (2014)

Gummerus 231 sivua, 2018

Suomennos (englannista): Sari Karhulahti

Arvostelukappale

*

Kirjasta ovat kirjoittaneet mm.

Reader, why did I marry him?

Kirjaluotsi

Kirjasähkökäyrä

Kirjojen kauneudesta / Koukussa kirjoihin

Mitä luimme kerran

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s