Savinien Cyrano de Bergerac: Matka kuuhun

Barokkiset mielikuvitusöverit!

Tämä oli ensimmäinen reaktioni luettuani Savienien Cyrano de Bergeracin (1619-1655) teoksen Matka kuuhun. Miksi? Kirjan käännöksestä ei saa mielikuvaa raskaasta ja koristeellisesta kielestä. Kertoja kyllä ajoittain nykylukijan makuun hieman kiertelee pidemmän kautta tullakseen loppupäätelmään, mutta se sopii kyllä kirjan tyyliin. Barokkiset mielikuvitusöverit varmaan tuli siitä, että kirjassa tapahtuu vähän, mutta esitellään fiktiivisen maailman (Kuun maailma) ihmeellisyyksiä suhteellisen perehtyneellä otteella, vaikka väliin heitetäänkin pierutyyny. Kiva mielikuva.

Cyrano de Bergerac oli kiinnostunut aikansa luonnontieteellisestä tutkimuksesta ja oli filosofisesti kallellaan epikurolaiseen materialismiin. Cyranon esikuvana toimi muun muassa matemaatikko ja filosofi Pierre Gassendi, joka yhdisti kristilliseen teologiaan epikurolaisuutta ja ajanmukaista atomioppia. Cyrano ei ollut ajatusten kanssa yksin. Hän kuului libertiineihin, jotka kritisoivat vallalla olevia insitituutioita kuten katolista kirkkoa ja erityisesti sen Aristoteleen filosofialle pohjautunutta maailmankuvaa. Libertiinit olivat kiinnostuneet tieteistä ja vaativat ihmis- ja aurinkokeskeisen maailmankuvan päivittämistä. 1600-luvulla kirkkoa ei voinut kritisoida ilman että menetti henkensä, joten omat mielipiteet tuotiin julki kiertoteitse. Matka kuuhun on Cyrano de Bergeracin kiertotie.

Matkalla kuuhun kertoo miehestä, joka omasta uteliaisuudestaan lentää semivahingossa kuuhun. Hän tapaa siellä aluksi profeetta Eliaan ja myöhemmin esimerkiksi Sokrateen daimionin (”henki, sielu”), joka on auringosta lähtöisin, mutta asuu Kuussa. Kuu on oma maailmansa, jossa Maahan nähden kaikki on nurin perin hullunkurisesti. Esimerkiksi nuoria ihaillaan ja vanhuksia ei niinkään. Valuuttana kuussa toimivat runot (kannatetaan!) ja kieli tai kommunikointi kuun asukkaiden välillä muistuttaa musiikkia ja elekieltä johon nähden maan asukkaiden äänteisiin perustuva puhe on alkukantaista. Sankarimme inhimisyyttä epäillään eri otteessa kuun asukkaiden toimesta ja kirjassa käydäänkin paljon keskustelua siitä mikä on ihminen (erityisesti Raamatun luomiskertomuksen ja tieteen keinoin) ja mikä on hänen paikkansa maailmankaikkeudessa.

Kirja rakentuu pääosin keskusteluille ja kohtaamisille, joita päähenkilö käy kohtaamiensa kuun asukkaiden kanssa. Kuun asukkaiden puheeseen Cyrano de Bergerac on saanut ujuttettua libertiinien ajattelua. Esimerkiksi maata asuttavien ihmisten ainutlaatuisuutta ja erityisesti ylivoimaisuutta maailmankaikkeuden perspektiivissä kyseenalaistetaan kuulaisten puheessa paljon. Tämä kaikki on laitettu kasaan yhteen fantastiseen kirjalliseen kokonaisuuteen, jossa on lukuisia kirjallisia överipirskahduksia. Esimerkiksi häpeätuomiota kärsitään pukeutumalla juhlallisesti, aateliset roikottavat fallossymboleita arvonsa merkkeinä ja kuun asukkaat mittavat aikaa nenänsä avulla.

Matka kuuhun oli lukukokemuksensa melko hauska, räväkkä, ajoittain saiverteleva (sitä ei Kuussa siedetä vaan kirkasta älyä!) ja erityisesti kiinnostava peilattuna kirjan syntyajankohdan tieteellisen ja yhteiskunnalliseen ajatteluun. Matka kuuhun on lisäksi omanlaisensa scifi-kirja ennen scifin käsitettä. Tiedettä ja fiktiota ja tässä tapauksessa viihteellistä kirjallisuutta, joka saa myös ajattelemaan.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Savienien Cyrano de Bergerac: Matka kuuhun

Julkaistu alunperin postuumisti 1600-luvulla muokattuna versiona. Tämä suomenkielinen käännös pohjautuu alkuperäiseen muokkaamattomaan tekstiin.

Faros Kustannus 2008, 158 sivua

Suomennos ja kirjailijan esittely: Aarno Saleva

Esipuhe: Timo Kaitaro

Kirja omasta kotikirjastosta

Luetut kirjat 2018