Ari Saastamoinen: Tuhat tietä Roomaan – matkustaminen antiikin maailmassa

”Vaan aina heitä haluttaa vieraissa kaupungeissa vaeltaa

tutkia tuntematonta merta ja pitää koko maailmaa

majatalonaan.”

Manilius

Näin alkaa Ari Saastamoisen tietokirja, joka esittelee matkustamista ja matkustuskulttuureja antiikissa ja erityisesti antiikin Rooman ja roomalaisten näkökulmista.

Antiikin roomalainen matkusti merellä ja maanteillä pitkälti samoin syin, miksi nykyajan ihmisetkin. On tarve käydä kauppaa, kuljettaa tavaroita ja päästä pisteestä A pisteeseen B syystä tai toisesta. Roomalaisen sodankäynnin tehokkuuskin lienee osaksi teiden ansiota ja kuinka armeijan huolto laitettiin toimimaan pitkienkin matkojen päähän. Ihmisiä sotien ja kaupankäynnin lisäksi liikuttivat esimerkiksi opiskelu, perhesyyt, uskonnolliset juhlat, pyhiinvaellus ja keisarikunnan hallinnon tarpeet viedä viestejä siis kirjeitä paikasta toiseen.

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään matkailijoiden tarvikkeisiin. Kartat ja kaikenlaiset muut reittiohjeistuksen muodot olivat tarpeellisia. Nykykarttoihin verrattuna nämä olivat aika viitteellisiä ja tuntuivat enemmän keskittyneen jonkinlaisen kokonaiskuvan luomiseen sekä kertomaan erilaisista pysähdyspaikoista matkojen varrella. Taukoja matkalla tarvittiin, sillä matkustaminen oli hidasta erityisesti maanteillä.

Maanteillä kuljettiin monin tavoin. Hevoset olivat antiikin Rooman aikoihin varsin tehottomia ja härkiä suosittiin niiden kestävyyden takia. Kantotuolejakin oli ja joskus patikoitiin jalan paikasta toiseen. Teiden varsilla oli erilaisia majoitusmahdollisuuksia, joita tarjosivat yksityisyrittäjät. Näissä tarjottiin leposijan lisäksi ainakin erilaisia juomia ja yksinkertaisia aterioita. Omat eväät ja ruokatarvikkeet kannatti kuitenkin kuljettaa mukana. Majataloissa ja kapakoissa oli miespuolisille matkustajille tarjolla myös naisseuraa. Majatalojen lisäksi oli muun muassa yksityismajoitusta, joihin pääsi jonkinlaisen suositusjärjestelmän tai erilaisten kestityssopimusten avulla. Nämä olivat yleisesti paremman väen lepopaikkoja verrattuna alkeellisiin majataloihin. Maantiematkustamiseen liittyi erilaisia harmeja, joihin useisiin liittyy omaisuuden vähentyminen. Oli maantierosvoja ja oli tulleja.

Merimatkoja taitettiin maanteitä nopeammin. Sääolosuhteet ja vuodenajat olivat merirosvouksen lisäksi harmina, mutta matkalle kannatti lähteä, koska matka taittui viikkoja tai jopa kuukausia nopeammin maanteillä matkustamiseen verrattuna. Merillä kuljettiin pääosin kahdesta syystä ainakin jos arvioi minkälaisia laivoja oli käytössä. Kaupankäynti ja sodat olivat ensisijainen tarkoitus laivoille. Purjehtiminen ja joukkosoutaminen kuljettivat aluksia merien vaihtelevissa olosuhteissa. Minkäänlaisia henkilöliikennealuksia ei ollut vaan kun joku halusi kulkea päämääräänsä meriteitse, niin se onnistui usein kauppa- tai rahtialuksen kansipaikan lunastuksella. Rahtialuksilla matkustajat usein majoittuivatkin kannelle, sillä kannen alla oli ainoastaan tilaa kuljetettavalle kauppatavaralle.

Kirjan neljännessä osassa on keskitytty erilaisiin matkatyyppeihin. Tutkimusmatkat usein yhdistyivät sotaretkiin ja alueiden valloituksiin. Expeditio (lat.) on alunperin tarkoittanut sotaretkeä eikä tutkimusmatkaa. Opiskelumatkoja tekivät pääosin nuorukaiset, jotka jatkoivat reettorikoulutukseen (tuolloisen koulujärjestelmän ylin aste) isoihin kaupunkeihin. Kaupungeista puolestaan paettiin lomailemaan joko turisteina esimerkiksi Egyptiin, kauniille Napolinlahden alueelle tai maatiloille luonnon rauhaan. Nämä ylelliset matkustelut usein koskivat vain varakkainta ja vaikutusvaltaisinta kansan osaa. Tavikset olivat kiinni työnteossa, joten he liikkuivat usein joko uskonnollisiin juhliin tai perhesyistä kuten tapaamaan sukulaisiaan. Kirja päättyy nojatuolimatkoihin, joissa esitellään esimerkiksi satiirikko Lukianoksen fantastinen kuumatka.

Kirja on tuhti tietopaketti, jonka lukukokemusta keventää erilaiset anekdootit ja aikalaisesimerkit matkustamiseen liittyen. Kuvitusta olisin kaivannut vähän enemmän elävöittämään tekstiä, mutta tämä ei ole iso haitta. Lukukokemusta saattaa helpottaa jonkinlaiset ennakkotiedot antiikin Roomasta ja maailmasta laajemmin. Pidin kirjasta ja sen teksti oli lähdeviitoitettu, mikä minulle ainakin luo lisää arvoa tietokirjallisuuteen.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Ari Saastamoinen: Tuhat tietä Roomaan – matkustaminen antiikin maailmassa

2017 Gaudeamus 333 sivua

Lainattu kirjastosta

Kirja kustantajan sivuilla (Gaudeamus.fi)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s