Laura Gustafsson: Pohja

Uskoni takakansiteksteihin on hataralla pohjalla. Ne saattavat herättää mielenkiintoni ja sitten petyn ja lempeästi suutahdan, koska teksti ei vastaa lukukokemustani ikään kuin minua olisi huijattu.

Pohjan takakansitekstissä lukee muun muassa näin:

”Tarina vie kirjailijaa ja lukijaa kohti hetkeä, jossa suru alkaa”.

Mietin lukukokemukseni jälkeen tätä: hetki, jossa suru alkaa.

Pohjan päähenkilönä oleva nainen oppii sanomaan ei ja määrittelemään, mitä tarvitsee, toivoo ja haluaa. Ei ehkä ihan täysin jämäkästi vielä, mutta siihen suuntaan kuitenkin. Ennen tätä lukija on saanut eteensä yhden naisen ruumiinavauksen tämän seksihistoriaan, äitiyteen, mielenterveysongelmiin ja vähän myös ammatti-identiteettiin teatteri- ja kirjallisuusaloilla. Nainen ei ole osannut sanoa ei, ja siksi häneen sattuu ja häntä satutetaan. Hän kiduttaa myös itseään esimerkiksi ruualla ja perfektionismilla. ’Ei’ on tärkeä sana, jotta eheytyminen käynnistyy. Nainen on menettänyt itsensä, jos on koskaan  itseään kunnolla omistanut, ja kun menetyksen on ymmärtänyt tai ainakin todennut, niin suruprosessi voi alkaa.

Pohjan kannen sisälehdellä on seuraavanlainen teksti:

”Kirjoitin Pohjan, koska se hävetti, pelotti ja kiihotti minua niin paljon. Päätin olla niin rehellinen kuin osaan ja näyttää itseni kaunistelemattomassa valossa. Ehkä sitä kautta lukijakin voi tunnistaa itsensä. Ihmiset kuitenkin ovat aika samanlaisia.” Laura Gustafsson.

Pohja ei kannen sisälehtitekstistä huolimatta ole omaelämäkerrallinen, se on autofiktiivinen. Autofiktiivisyys oman käsitykseni mukaan rakentuu kirjoittajan omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin, muistoihin ja tunteisiin, mutta niitä ei siirretä sellaisenaan kirjalliseen tekstiin. Pohja on siis fiktiota, kirjallisin keinoin rakennettua muunneltua totuutta kirjoittajan elämästä, ajattelusta ja kokemuksista.

Minulla on ongelma autofiktion kanssa. Se ei liity siihen, että tuskailisin totuuskysymyksen kanssa. Minua ei kiinnosta, mikä fiktiivisessä tai fiktiivispainotteisessa tarinassa voisi olla totta kirjoittajan oikeaan elämään nähden. En ole sillä tavalla utelias ihminen. Ongelmani on enemmän kiinni tekstin vallasta lukijaan. Esimerkiksi: miksi minun pitäisi olla kiinnostunut toisen (todellisen) minulle henkilökohtaisesti tuntemattoman ihmisen kivusta, kasvusta, muistoista, menneisyydestä, seksielämästä, äitiyden kokemuksista, tunteista, fantasioista, kuolemankaipuusta ja niin edelleen? Se tuntuu vallankäytöltä lukijaan nähden. Se voi tehdä lukijasta kirjoittajansa likasangon ellei lukija sulje kirjaa, palauta sitä kirjastoon ja totea, että tämä ei (!) ole minua varten.

Luin Pohjan loppuun. Miksi? Koska kirja oli hyvin kirjoitettu, se puhutteli minua ja halusin nähdä kuinka päähenkilö selviää omasta onttouden tunteesta, joka tekee hänestä raivoisan epästabiilin yksilön itselleen, läheisilleen ja ympäristölleen. On siis lopulta aivan sama mikä sisältö on, mutta haluan lukea, että kirjan päähenkilöön kiinnityvään konfliktimyrskyyn tulee jonkinlainen loppuratkaisu. Sen ei tarvitse olla onnellinen eikä helposti tulkittavissa. Ja loppuratkaisu tulee: on tekstiä diagnoosista ja ei-sanan opettelua. Ja lukukokemukseeni laskeutuu ymmärrys autofiktiosta. Minulle on kuvattu yhden ihmisen identiteetin ja persoonallisuuden tarina ja lukijana voin reagoida siihen eri tavoin. Teenhän tätä fiktiivistenkin henkilöiden kohdalla. Autofiktion voima, koskettavuus ja vaikuttavuus verrattuna ”puhtaasen fiktioon” saattaa olla lisäksi siinä, että niissä taustamateriaalina ovat koetut/eletyt tunteet ja ajattelumallit.

Mistä kirja kertoi? Minulle kirja kertoi naiseksi kasvamisesta ja naisena elämisestä, kun oma persoonallisuus ei ole vakaa. Kirja kertoi naisen ruumiista eri tilanteissa, välineenä, objektina ja subjektina. Kirja kertoi halusta, kaipuusta, fantasioista. Kirja kertoi seksistä. Kirja kertoi äitiydestä ja erityisesti sen negatiivisista puolista. Kirja kertoi erilaisista ihmissuhteista ja ihmiskohtaamisista, joista ei tule suhteita. Kirja kertoi mielenterveyden ongelmista, masennuksesta, hajottavasta levottomuudesta, pakotetusta perfektionismista ja älykkään sekä lahjakkaan taiteiden alalla toimivan naisen ruumiillisesta ja henkisestä hälytystilasta. Kirja kertoi yllättävän paljon erilaisista asioista, vaikka se ei ole tiiliskivi. Elämä pitää sisällään paljon ja elämä on monimutkaista. Autofiktiivinen kirjallisuus paljastaa raa’alla tavalla juuri tätä kompleksisuutta.

Pohja ei ole vain suoraa tilitystä naisen tunteista, ajattelusta, muistoista ja kokemuksista. Se on fantasiaa ja realismin rajoja ylittäviä tekstikatkelmia. Tarinaa esimerkiksi katkotaan juonta kommentoiviksi ruumiinavauskuvausta muistuttaviksi tekstipätkiksi, jotka nekin ovat riittävän nyrjähtäneitä, että lukija ymmärtää, että se ei voi olla täysin totta.

Pohja oli hyvä lukukokemus sisällöstään huolimatta. Tämä johtui Pohjan kirjallisesta tyylistä ja ehkä myös lopulta sen sisällöstäkin. Pohja on repivä, raaka, sarkastinen, traaginen ja paljastava.

Pohja. Miksi kirjan nimi on Pohja? Ensimmäisenä ajattelin, että kyseessä on pohjanoteerauksen kuvaus yhden naisen elämästä. Toiseksi (ja edelliseen liittyen) tulin ajatelleeksi kirjaa pohjalla olemisen kuvauksena. Ja katsoin kirjan kantta. Mitä pohjalla on? Siellä on olosuhteiden ja ympäristön muovaama todellisuus ja muotoja, joita pintatasoilla ei tule välttämättä havainneeksi. Kannessa on kuvia vesialueiden (meret jne.) elämänmuodoista. Ne ovat outoja, kauniita, kiehtovia, pelottavia, ihmeellisiä, kummallisia, vieraita… monia paradoksaalisia asioita ja olioita, jotka ovat eläviä vain pinnan alla jossakin syvällä kasvualustanaan pohja.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Laura Gustafsson: Pohja

2017 Into 141 sivua

Lainattu kirjastosta

Kansi: Aiju Salminen

 

*

Pohja Laura Gustafssonin nettisivuilla

Pohja kustantajan sivuilla

Pohjasta ovat kirjoittaneet mm.

Omppu (reader why did i marry him)

Marjatta (Marjatan kirjat)

Lady dandy – blogi

Tuomas (Tekstiluola)

Helmi Kekkonen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s