Yasunari Kawabata: Lumen maa

Kirjan keskushenkilönä ja pääasiallisena kertojana toimii Shimamura. Hän on joutilas ja varakas mies Tokiosta, joka saapuu junalla Lumen maahan. Lumen maa on kylpyläkaupunki Japanin pohjoisessa. Tarinan miljöönä toimii siis vuoriston ympäröimä elämänpiiri ja siellä kylpylä, jonne miehet tulevat rentoutumaan ja heitä viihdyttävät geishat. Yksi näistä naisista on Komako.

Komakoa Shimamura tulee tapaamaan suhteellisen harvoin, kenties kerran vuodessa. Heidän ensikohtaamisellaan Komako ei ole vielä geisha vaan kiehtova nuori nainen, jonka Shimamura haluaa pitää ystävänä, koska hänen kanssaan on hyvä keskustella. Komako saattaa olla eri mieltä tästä ja toimittaa Shimamuralle geishan, joka ei miestä miellytä. Hän on arvoituksellinen nainen. Komakolla on salaisuuksia, joihin liittyy miehiä menneisyydestä, mutta Shimamura ei tunnu pääsevän tähän ytimeen kiinni.

Komako on rakastunut tai vähintäänkin ihastunut Shimamuraan. Muilla miehillä ei ole väliä. He saavat unohtua, kuolla pois ilman Komakon läsnäoloa tai sopivat maksaviksi asiakkaiksi, jotka juottavat hänet humalaan. Shimamura kutsuu Komakoa naiseksi, jonka hänen kätensä muistaa, mutta on myös toinen nainen tästä vuoristokaupungista, jonka nimi on Yoko. Yokon Shimamura näkee ensimmäisen kerran junassa kohti Lumen maata ja kutsuu häntä naiseksi, jonka silmässä vuoren valo oli hohkanut. Yokon kauniit ja arvoitukselliset kasvot olivat heijastuneet junanikkunaan, joista Shimamura niitä ihaili.

Tarina etenee tuokiokuvasta toiseen, maisemakuvauksesta toiseen ja kohtaamisesta toiseen. Näiden ”kohtausten” välillä ei ole selkeää erottelua. Tarina virtaa vähitellen eteenpäin eri rytmisenä avaten erityisesti Komakosta ja hänen kauttaan myös Shimamuran ja Komakon suhteesta erilaisia asioita. On pyrähtelyjä, räiskintää, pausseja, hiljaisuutta ja etäisyyksien mittailua maisemakuvissa ja huoneissa, joissa henkilöt ovat. Keskustelut ovat ilmaisuiltaan tiiviitä ja niitä reflektoidaan heti niiden perään esimerkiksi maisemakuvalla eli ympäröivän vuoristoluonnon kuvauksella tai Shimamuran omilla reaktioilla. Luontokuvauksissa on metaforallisuutta henkilöhahmojen tunteisiin ja siihen minkälaiset suhteen heillä eri hetkissä ja kohtaamisissa on. Lisäksi joissakin luontokuvauksissa tuntuu olevan jonkinlainen intuitiivinen ennustamisen ja tulevan aavistus läsnä.

Lumen maa on lyhyt, intensiivinen ja tiivis lukukokemus. Minulla oli lukijana tuntu, että pelkistetyssä ja ekonomisessa ilmaisussa on paljon sisältöä, jonka avautuminen tapahtuu vähitellen ja osa jää ymmärryksen ja tulkinnan ulkopuolelle, sillä en ole harjaantunut japanilaisen estetiikan ja kulttuurin sääntöihin ja olemukseen. Uskoisin, että tämä kirja kestää useamman lukukerran.

Kirjan on suomentanut saksan- ja englanninkielisistä käännöksistä Yrjö Kivimies. Hän esittelee joitakin ajatuksia kirjan lopussa kääntämisestä ja erityisesti japanilaisen estetiikan erityispiirteistä kirjallisessa taiteessa. Hän nostaa esille haikurunouden, jossa keskeistä on taiteellinen ekonomia: ilmaisukeinot ovat säästeliäät, vain pelkistetty sanallinen ja kielellinen ilmaisu riittävät viestin välittämiseen. Suoraan sanotaan vain se, mikä on välttämättömintä ja kaikki muu syntyy lukijan mielikuvituksessa. Tällainen haikai – menetelmä (Kivimiehen varovainen asenne menetelmä -sanaan) näkyy Kivimiehen mukaan Lumen maassa esimerkiksi katkelmallisina lausahduksina. Näihin latautuu tulkinnan avaimet. Ne ovat nostoja, joihin perehtynyt (japanilaisen) runouden lukija tarttuu tulkinnan purkamisen käynnistämiseksi.

Lumen maassa seurataan erityisesti kahden ihmisen välistä suhdetta, mikä tekee heistä päähenkilöitä, joita lukija seuraa ja joita lukija tarvitsee, jotta hän voi tulkita lukukokemustaan ja rakentaa kertomuksesta itselleen mielekkään kokemuksen. Näin ainakin, jos lukisin perinteistä länsimaista kertomusta. Shimamura ja Komako vaikuttivat minulle äkkiseltään hyvin irrationaalisilta tai epäloogisilta kirjallisilta hahmoilta, joilta puuttuvat selkeät motiivit ohjaamassa toimintaa, joka vie tarinan kohti selkeää päätöspistettä. Mutta tämä voi olla lukijan harha, jos ei huomioi japanilaisen kulttuurin ja estetiikan piirteitä erotuksena länsimaisesta ajattelusta ja kirjallisesta kaanonista.

Japanilaisen ajattelun perusyksikkö ei ole asia tai yksilö vaan suhde. Siis se, mitä tapahtuu ja minkälainen etäisyys on asioiden ja yksilöiden välillä. Ja näin esimerkiksi logiikka, ajattelu ja moraali ovat tilannesidonnaisia ja alati muuttuvia. Suhteet (etäisyydet, läheisyydet tilanteesta riippuen) ovat merkittävämpiä kuin niiden selittäminen rationalistisesti tai/ja empiirisesti. Lumen maassa näytetään asioita ja päähenkilöiden kohtaamisia pyrkimättä sen enempää selittämään niitä. Silti Lumen maa ei ole mikään fragmentaarinen käsittämätön kirja, vaan kokonaisuus, joka muodostuu juuri sen sisällä olevasta suhteiden verkostosta. Suhteilla tarkoitan tässä muutakin kuin henkilöhahmojen välisiä suhteita vaan laajemmin heidän kohtaamistensa sävyä, luontokuvauksien suhdetta ihmisten sisäiseen maisemaan ja niin edelleen.

Näistä pohdinnoistani johtuen tuntuu vähän hölmöltä tai vaikealta alkaa pohtimaan, mistä tämä kirja kertoo. Ainakin ihmisten sisäisistä toiveista, jotka eivät kohtaa ulkoisen velvollisuuteen pohjautuvan vastavuoroisuuden periaatteen kanssa. Kertonee myös ihmisten välisistä suhteista mahdollisesti jopa enemmän kuin ihmisistä, vaikka he ovatkin hyvin kiehtovia. Esimerkiksi Shimamurasta voi saada mielikuvan tunteettomana tyhjäntoimittajana, joka hakee vain hetken nautintoa ja joka on jäänyt jumiin Komakon kanssa, josta ei voi päästää irti, koska on kasvanut velvollisuudentunteeseen. Shimamura ei ole kuitenkaan tunteeton, hänen tunneskaalansa on yhtä vahva kuin luminen vuoristoluonto ja tyhjäntoimittajalta hän voi vaikuttaa, mutta ehkä se on normaalia, kun hän on tullut kylpylään rentoutumaan. Komako on vahva, monivivahteikas ja levoton nainen sekä ilmeisen taitava geisha. Heidän välisensä suhde pysyy minulle mysteerinä kirjan loppuun asti ja pidän tästä tunteesta. En voi ymmärtää sitä, mutta mistä lukijana voin nauttia on arvoitus, jonka heidän välisensä suhde jättää minuun.

*

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Yasunari Kawabata: Lumen maa (1947)

Suomentanut: Yrjö Kivimies (1958), 161 sivua sisältäen suomentajan jälkisanat

Kustantaja Tammi (Keltainen pokkari)

Arvostelukappale

Kirjasta kustantajan sivuilla 

*

Lisätietoja japanilaisesta kulttuurista ja estetiikasta: Wikipedia