Vergilius: Georgica – Maanviljelijän työt

”Näiden todisteiden ja esimerkkien nojalla väitetään,
että mehiläiset ovat osa jumalallista sielua
ja taivaallisia henkäyksiä: jumala läpäisee kaikkeuden,
maat, meret, pohjattoman taivaan.
Hänestä pieni ja suuri karja, ihmiset, villieläimet
saavat kukin syntyessään aineettoman elämänhengen.
Kaikki oliot palaavat ja yhtyvät hajotessaan häneen,
kuolemalle ei jää sijaa, vaan ne lentävät elävinä
tähtien joukkoon ja kohoavat ylös taivaalle.”

Vergilius eli keisari Augustuksen aikana vuosina 70-19 eaa. Hän nautti keisarinsa sekä mesenaattinsa Maecenas (mesenaatti!) tukea ja runoili jälkipolville Georgican lisäksi paimenrunoutta (Bucolica) ja eepoksen Rooman syntyhistoriasta Troiasta lähtien nimeltään Aeneis. Aeneis on roomalainen vastine Iliaalle ja Odysseialle ja/tai jatkoa siitä mihin Ilias jäi. Georgican lisäksi niin Bucolica kuin Aeneis ovat lukemistoa, joka mielelläni suosittelen. Näistä löytyvät hyvät suomennokset. Toki ihan pakko mainita, että henkilökohtaisesti pidän enemmän kreikkalaisesta paimenrunoudesta (esim. Teokritos), mutta kyllä Vergiliuskin osaa asiansa. 😉

Georgica on maanviljelyn opaskirja: puut, kasvit, suur- ja pienkarja sekä mehiläisten hoito yhdessä runollisessa paketissa. Osa Vergiliuksen (maatalon kasvatti itsekin) on ymmärrykseni mukaan edelleen toimivaa ohjeistusta kasvien ja puiden hoidosta, mutta ei kaikki. Mehiläisistä kirjoittaessaan Vergilius ei tiedä, että kuningatar on merkittävä osa mehiläisyhdyskuntaa. Tämä ei sinänsä yllätä minua, sillä antiikin Rooma usein unohtaa naiset ja keskittyy miehisen voiman, kunnian ja moraalin ylläpitoon. Kreikkalaisilla on vähän sama ”vika”, vaikka joitakin poikkeuksia on.

Georgicassa on mukana politiikkaa ja uskontoa. Kirja on kirjoitettu keisarin suosiossa. Politiikka on kuitekin vähemmistössä, vaikka omanlaisiaan tulkitoja toki jokainen antiikin Roomaa tunteva voi vetää mehiläisistä kertovasta luvusta. Valtataistelua ilmassa. Uskonto läpäisee Georgican varsin hienovaraisesti. Teos sisältää panteismia ja antiikin roomalaista uskontoa kreikkalaisilta lainattuneine jumalineen ja taruineen. Ja kuten monilla antiikin roomalaisilla teoksilla ja aatoksilla, niin tälläkin teoksella on kreikkalaiset esikuvansa, esimerkiksi Hediodoksen Työt ja päivät. Georgican jälki eurooppalaisen viljelys- ja karjanhoitokulttuuriin ylettää keskiajan yli. Teos lienee toiminut parhaiten Välimeren alueen maanviljelys- ja karjanhoitokulttuureille.

Teivas Oksalan proosakäännös on miellyttävää luettavaa. Luin varhaisempina kesäpäivinä tätä vuotta Lucretiuksen De Rerum Natura (Maailmankaikkeudesta) ja kyseessä oli vuosikymmeniä vanha runokäännös, joka sisälsi hankalia heksametrikäännöspyrintöjä vanhahtavilla suomenkielisillä sanoilla. Ei mielestäni kovin onnistunut käännös, vaikka kaikki kunnia Paavo Nurmiselle valtaisasta käännöstyöstä! Teivas Oksalan käännöksen lisäksi lukija pääsee tutustumaan Georgicasta tehtyyn neljännen osan heksametrikäännökseen (suom. Päiviö Oksala), joka sekin omalla tavallaan nautittavaa luettavaa ja vielä varsin luettavaa suomea.

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Vergilius: Georgica – Maanviljelijän työt / proosasuomennos, johdanto ja erittäin informatiiviset viitetekstit Teivas Oksala, Gaudeamus, 1976

240 sivua lainattu kirjastosta. Helmet lukuhaaste 15: kirjassa harrastetaan tai liittyy harrastukseen. Harrastukseni: antiikin kirjallisuus ja puutarhan hoito. 🙂

Lisää antiikkia:

Titus Lucretius Carus: Maailmankaikkeudesta (De rerum natura)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s