Miranda July: Uimakoulu

”Hän sulki oven jäljessään. Minä suljin oman oveni ja jäin kuuntelemaan huminaa. Sellainen ääni kuului, kun maapallo syöksyi poispäin asunnostani mielikuvituksen rajat ylittävää vauhtia. Ja kun koko luomakunta tuli imaistuksi tähän tornadonkaltaiseen pyörteeseen, pyörre nauroi – sellaisen olennon ivanaurua, jonka ei tarvinnut edes yrittää.”

Ja lukiessani Miranda Julyn novellikokoelmaa koin olevani tuon maapallon kyydissä, joka kiitää avaruuden halki mielikuvituksen rajat ylittävällä vauhdilla. Julyn todellisuudenkuvaus on boksin ulkopuolisen tilan kuvausta. Ihmiset tuntuvat oikeilta haluineen, pelkoineen, päätöksineen, elämänvalintoineen, toimineen, ajatuksineen ja niin edelleen, mutta jotakin kummaa kuitenkin tapahtuu. Ja jotakin vinksahtanutta. Kyse ei voi olla ainoastaan seksuaalisen halun kohdistumisista todellisuutta uhmaten tai väärällä tavalla. Vinksahtaneilla seksuaalisuuksilla tarkoitan esimerkiksi naisen pakkomielteistä kaipuuta Steve-nimisiin miehiin ja poikiin, koska nainen nuorena rakastui pimeyteen, joka palaisi hänen luokseen Stevenä. Ja väärillä tarkoitan isän ja tyttären avoliittoa. Ja jo vain. Miranda Julyn novellit eivät päästä lukijaansa helpolla. Novellien yhdistävänä teemana ei kuitenkaan ole seksuaalisuus vaan laajemmin jonkinlaiset rajapintojen tapahtumat ja ylitykset.

Miranda July on yhdysvaltalainen monitaituri eri taiteen aloilla. Luin hiljattain hänen 10 vuotta sitten ilmestyneen novellikokoelman käännöksen. Kokoelman alkuperäinen englanninkielinen nimi on No One Belongs Here More Than You (2007). Kokoelman suomennettuun painokseen otsikko on poimittu yhdestä kokoelman novellista. Uimakoulussa kuivaharjoitellaan uimista. Hukkumisen vaaraa ei periaatteessa pitäisi olla.

Julyn novellien maailma on kummallinen, absurdi ja vinksallaan. Silti kerrontatapa, kieli ensisijassa, näistä maailmoista ja ihmisten tiloista on erikoisella tavalla ”luonnollinen”. Julyn teksti ei pyri normalisoimaan kummallisuuksia vaan ikään kuin raportoimaan asiat sellaisina kuin ne ovat ja samalla ylimitoitetusti.

”Ajattelin sanoutua irti siinä paikassa ja ajattelin myös leikata pois kaiken tukkani ja esimiehenikin tukan. Ajattelin leikata molemmilta tukan ja sekoittaa hiukset toisiinsa ja sytyttää ne palamaan ja sanoutua irti, mutta en tehnyt mitään näistä.”

Julyn tekstiaines on absurdia. Ikään kuin henkilöt eivät olisi todellisia vaan karikatyyrejä. Mieleeni tuli David Hockneyn maalaukset ihmisistä. En ole ihan varma, että minkä tähden. Julyn kuvaelmissa on jotain samanlaista äärimmilleen viritettyä ja samalla hyvin yksinkertaista. Ihmiset ovat irrallaan taustoistaan ja samalla kuin kuuluisivat ainostaan taustojensa todellisuuteen eikä minnekään muualle. Historiattomuus.

En oikeastaan halua kertoa kovinkaan paljon Uimakoulun novellien sisällöstä. Novellien juoni on usein sellaisenaan älytön, ajoittain banaali tai sitten vain jollakin tavalla typerryttävä. Ne oikeastaan pitää kokea, sillä kerronta ja kieli tekevät niistä todella tyylikkäitä. Helpolla sisältö ei päästä lukijaansa. Teitä on varoitettu.

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Miranda July: Uimakoulu (No One Belongs Here More Than You, 2007, suom. Hilkka Pekkanen, 2017, Siltala, 218 s.) Lainattu kirjastosta.

Uimakoulusta on kirjoittanut myös Omppu.

Muita blogitekstejä, jotka tuntuivat läheisiltä Uimakoulun lukukokemuksen jälkeen:

Mikko Rimminen: Maailman luonnollisin asia

Kokeilevat novellit – Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja

Jorge Luis Borgesin salaisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s