Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1: Swannin tie I: Combray

Olen aloittanut klassikon lukemisen. Tähän pyrintöön voi mennä tovi, sillä kirja on jaettu 10:een osaan. Luettuna kyseessä on perusreilu tiiliskivi. Olen nimennyt tämän ensimmäisen osan mielessäni: Kadonnutta juonta etsimässä. Kirjassa tapahtuu hyvin vähän. Juoni on muistelua, jossa päähenkilö vaikuttaa ensisijassa palautuvan lapsuuteen ja nuoruuteen sekä ihmisiin, jotka ovat olleet osa hänen elämäänsä tai yhteisöään (Combray), jossa on kasvanut.

Hän muistaa asioita erilaista yksityiskohdista, joista tunnetuin lienee madeleine-leivos. Päähenkilö soljuu muistoissa assosiaatiot ja tunteet edellä, mutta ei paatoksellisesti vaan havainnoiden ja ikään kuin etsien jotakin.

”…Mutta koska nämä muistumat olisivat olleet pelkästään tietoisen, älyn ohjaaman muistin tuotteita ja koska sen antamat tiedot menneisyydestä eivät kätke itseensä mitään menneisyydestä sinäänsä, ei minua olisi ikinä haluttanut ajatella Combrayn tuota puolta. Itse asiassa se kaikki oli minulle kuollut.

Kuollutta kokonaan? Ehkä.

Kaikki tämä riippuu hyvin paljon sattumasta, ja toinen sattuma, kuolema, ei useinkaan salli meidän odotella pitkään ensimmäisen sattuman antia.

Minusta on paljon järkeä kelttiläisessä uskomuksessa, jonka mukaan meidän rakastamiemme vainajien sielut ovat vankeina jossakin alemmassa olennossa, eläimessä, kasvissa, elottomassa esineessä; ne ovat todella meiltä kadoksissa aina siihen päivän saakka – joka monille ei koita koskaan – jolloin me kuljemme puun ohi, jolloin saamme haltuumme esineen joka on sielujen vankilana. Silloin sielut vavahtavat, kutsuvat meitä, ja heti kun me olemme tunnistaneet ne, lumous särkyy. Me olemme vapauttaneet ne, ne ovat voittaneet kuoleman ja palaavat elämään meidän keskuuteemme.

Ja näin on menneisyytemme laita. Turhaan me yritämme herättää sitä henkiin, älymme ponnistukset ovat hyödyttömät. Menneisyys kätkeytyy älymme alueen ja älymme toimintakentän ulkopuolelle, johonkin konkreettiseen kappaleeseen (aistimukseen jonka tämä konkreettinen kappale kykenisi antamaan meille), jota me emme osaa aavistaa. Ja sattumasta riippuu, löydämmekö me tämän kappaleen ennen kuolemaamme vai emme.

Jo vuosikaudet vain nukkumaanmenoni näyttämö ja draama olivat minulle olleet Combrayta, kunnes kerran talvella, kun tulin kotiin, äitini ehdotti nähdessään minun palelevan, että tavoistani poiketen joisin teetä. Aluksi en halunnut, enkä tiedä miksi sitten kumminkin muutin mieltäni. Äiti lähetti hakemaan pullen pikku leivonnaisen, jota kutsutaan nimellä Petite Madeleine ja joka on kuin simpukan uurteisessa kuoressa valettu. Ja kohta minä konemaisesti, synkän tämän päivän ja ikävän huomispäivän lannistamana vein huulilleni lusikallisen teetä, jossa olin pehmittänyt madeleinen palasta. Mutta heti kun kakunmurut ja tee koskettivat kitalakeani, minä hätkähdin, jännityin ja tarkkasin mitä eriskummallista minussa tapahtui. Minut oli vallannut, eristänyt suloinen nautinnon tunne, ja ilman mitään näkyvää syytä. Ja tämä nautinto sai elämän käänteet heti tuntumaan samantekeviltä, elämän tappiot vähäpätöisiltä, elämän lyhyyden pelkältä kuvitelmalta; se vaikutti kuin rakkaus, ja minuun tulvahti jokin kallisarvoinen elinaine, tai oikeammin: tämä ei ollut minussa, se olin minä. En enää tuntenut itseäni keskinkertaiseksi, epävakaiseksi, kuolevaiseksi. Mistä minuun oli voinut tulla tämä väkevä ilo? Tajusin että se liittyi teen ja leivoksen makuun, mutta että se ylitti ne määrättömästi eikä varmaan ollut samansukuinen. Mistä se tuli? Mitä se tarkoitti? Miten siitä saisi otteen?” (lainaus sivuilta 54-55.)

Saa nähdä miten tarina etenee ja miten minulle lukijana käy. Alku takelteli, mutta nyt olen imussa. Tässä kielessä ja etäisesti tarinaan muistuttavassa teoksessa on jotakin kiehtovaa.

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

 

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1: Swannin tie I: Combray

10-osaisena ilmestyi vuosina 1913-1927

Otava 1968 suom. Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen. Uusintapainos 2017. 245s. (1.osa)

Lainattu kirjastosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s