Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

Kesti tovin, että sulattelin lukemaani. Pidin paljon kirjan rakenteesta ja jokaisen henkilöhahmon tarina oli ”puhutteleva”. Puhuttelevalla tarkoitan sitä, että jokainen tarina antoi minulle ajateltavaa, herätti ajatuksia.

Yaa Gyasi kertoo yhden afrikkalaisen sukulinjan tarinan, joka alkaa 1700-luvun Kultarannikolta (nyk. Ghana, itsenäistynyt Iso-Britannian siirtomaavallasta 1957), jossa elää lukuisia heimoja, joista kirjassa mainitaan erityisesti kaksi: Ašantit (kuningaskunta) ja fantit. Alueella käydään orjakauppaa ja rannikolla oleva linnoitus toimii lähtöpaikkana orjiksi vangituille ja kidnapatuille afrikkalaisille. Brittiläiset siirtomaaherrat hyötyvät alueen heimosodista ja -kahakoista. Fantit ovat ašantien mielestä liian likeisissä suhteissa brittien kanssa, mutta myös ašantit myyvät eri heimoista vangitsemiaan sotavankeja briteille. Tällaisessa tilanteessa tarina käynnistyy.

Kaksi toisilleen tuntematonta sisarpuolta Effia ja Esi päätyvät rannikkolinnoitukseen. Effia valkoisen miehen puolisoksi ja Esi linnoituksen epäinhimillisiin kellareihin odottamaan siirtoa orjaksi Yhdysvaltoihin. Effian Kultarannikkoon jäänyt sukulinja jatkaa orjakauppaa kunnes Effian pojan poika pakenee sukunsa rasitetta pois heimonsa asuinalueelta. Siirtomaaisäntien vaikutus Kultarannikkoon ja näin myös pitkälle Effian sukulinjan jäseniin on syvä. Esin sukulinja elää Yhdysvalloissa aluksi orjina, sakkovankeudessa kaivoksilla (käytännössä orjuutta edelleen, vaikka virallisesti orjuus lopetettu) ja lopulta vapaina miehinä ja naisina, mutta rankoissa oloissa New Yorkin Harlemissa. Pohjoiseen siirtyminen etelävaltioista koettiin elämänlaatua ja tulevaisuutta parantavana entisille orjille ja heidän jälkeläisilleen.

Matkalla kotiin ei kerro yhden tai kahden ihmisen tarinaa vaan luku luvulta kuljettaa eriarvoisuuden ja rasismin, rodun ja sukupuolen, väkivallan ja pahan kierteen teemoja laajalla skaalalla yhden suvun jäsenten elämän kokemusten kautta. Kokemukset ja niiden vaikutukset tapahtuvat yksilötasolla, mutta kirjan rakenne tekee niistä kollektiivisia. Kirja tuntuu kuin todistuspuheenvuorolta siitä, mitä siirtomaavallan aikana paikallisissa kulttuureissa Afrikassa tapahtui ja miten siirtomaavalta repi rikki ja juuriltaan alueen ihmiset (perheet ja suvut) ja kulttuurit. Toipuminen ei tapahdu nopeasti ja vaikutukset laajenevat sukupolvien ketjuissa.

Kirja ei ole mukavaa luettavaa. Sen tarinoissa ihmisiltä viedään ihmisarvo vallanhimossa, perinteiden tähden tai uskoen, että toisaalla syntynyt ihminen on arvokkaampi kuin toisaalla syntynyt. Kirja antaa paljon syitä vihata rasismia, eriarvoistamista ja rotuluokittelua. Tärkeä kirja siis.

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad

Homegoing, 2016, suom. Sari Karhulahti, Otava, 2017, 370 s. Lainattu kirjastosta.

Helmet lukuhaaste 2017: 26. Sukutarina

Yksi vastaus artikkeliiin “Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

Kommentointi on suljettu.