Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen lukuisia kertoja. Miksi? Aluksi ajattelin, että kehuisin kirjan maasta taivaisiin, sillä kahden ihmisen kokemusten kuvaus ja tarinan kietoutuminen eri aikatasoilla ja lukijalle pääosin tutuissa miljöissä toimi erinomaisesti. Esimerkiksi nousevan porvariluokan kotirouvan elämä 50-luvun Helsingissä tuntui kovin uskottavalta minulle vaateparsineen, ruokineen ja asunnonvarusteluineen.

Leena Parkkisen Säädyllisen ainesosan (murhenäytelmä?) kaksi ihmistä ovat Elisabeth ja Saara. Kaksi naista, jotka eivät ole sitä miltä päällisin puolin näyttävät tai antavat ymmärtää. Elisabeth on jännittävä, rento, maailmaa nähnyt, bilettävä ja vapaa yksin asuva nainen. Saara on kotirouvitettu maaseudun kasvatti, joka on muuttanut miehensä ja poikansa kanssa jonkinlaisen skandaalin siivittämänä Helsinkiin.

Seuraavaksi kompuroin sen kanssa, mitä haluan kertoa Saarasta ja Elisabethistä. Kaksi naista, jotka rakastuvat tarinan edetessä toisiinsa. Vai rakastiko Elisabeth Saaraa todella vai käyttikö tätä vain hyväkseen, koska vakoojalla ei ole varaa pysähtyä aloilleen fiilistelemään elämän eteen tuomaa onnea (Saara)?

Saara on tarinan alkupuolella kotirouvuutta suorittava 1950-lukulainen nainen kunnes hän tutustuu yläkerran naapuriin Elisabethiin. Elisabeth on jännittävä ja tarinan myötä selviää, että Elisabeth on värvätty vakooja raportoimaan neuvostomyönteisiä tuulahduksia suomalaisessa kulttuurielämässä ja niin päin pois. Lukijalle kerrotaan Saaran ja Elisabethin menneisyydestä, joissa on joitakin hyvin samanlaisia elementtejä. He ovat kummatkin menettäneet nuorena rakastamansa naisen. Elisabethille suhteet naisten kanssa ovat sujuneet näennäisesti helpommin, sillä Elisabeth elää ilman vanhempiaan ja yhteisön painetta. Saara päätyy naimisiin rakkaudettomaan avioliittoon.

Ajattelin, että olisin halunnut kirjoittaa muutamia virkkeitä kirjan naiskuvasta ja lesbokuvauksesta. Niissä oli jotakin uskottavaa. En saa kuitenkaan kiinni siitä, miksi ne tuntuivat uskottavilta. Saara on päättänyt suorittaa hyvän vaimon roolia, mutta äitinä Elias –pojalle hän on oma itsensä ja antaa herkän poikansa olla myös oma itsensä. Äitiyttä Saara ei tunnu suorittavan jonkin ulkoisen mielikuvan mukaan. Paine Saaralle aviovaimon roolista tulee median suunnalta (kuvalehdet) ja perheeltään. Niin 40-luvun kuin 50-luvun Pariisi, Tukholma ja Helsinki eivät ole paikkoja, joissa naiset voivat elää avoimesti parisuhteessa keskenään. Homoseksuaalisuus oli tuolloin rikos ja sairaus, joka olisi parannettavissa kuten Saaran kohdalla perheen mielestä. Lesbot rikkoivat ajan ahdasta naiskuvaa tai ihannetta naisesta.

Lukukokemuksena kirja soljui eteenpäin ja jos olisi ollut lyhyempi, niin olisin luultavasti lukenut sen yhdessä yössä/päivässä.

Tässä blogitekstissä ei ole kovinkaan paljon järkeä. Kirja on hyvä. Suosittelen.

 

Teksti ja kuva: Heidi Kusmin-Bergenstad


Teos 355 s. 2016. Lainattu kirjastosta.

Advertisements

3 thoughts on “Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

  1. Minäkin tykkäsin kirjasta kovasti ja erityisesti minua miellytti myös ruoan kietoutuminen tarinaan… siis kaikkien noiden mainitsemiesi seikkojen lisäksi 🙂

    • Ruoka! Apua! Mä en maininnut ruokaa! Ruokateksti oli kyllä hyvää myös. Teki mieli alkaa kokkailemaan. Ja tulin miettineeksi kuinka “ennen vanhaan” osattiin laajemmin kaikenlainen “täyttöruoka”…makkarat tehtiin itse, lintuja täytettiin.. sisäelimiä käytettiin enemmän jne.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s