Helmetin lukuhaaste! – Puoliksi suunniteltu on valmiiksi unelmoitu

Selailen juuri käynnistyneen Helmetin lukuhaasteen  listaa ja tällä hetkellä minua puhuttelee erityisesti kohta 3 eli suomalainen klassikkokirja. Olen valinnut luettavakseni Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Kyllä – se on minulta vielä lukematta. Olen lukenut siitä Mauri Kunnaksen version ja nähnyt joskus Jouko Turkan filmatisoinnista oleellisen eli veljekset räkäposkella tappelemassa tienposkessa. Ja siinä se sitten olikin.

Aikojen alussa tai siis peruskouluaikoinani vaihtoehtoina oli lukea joko Väinö Linnan Tuntematon sotilas tai Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Luin lopulta jotakin ihan muuta, jonka olen jo unohtanut. Silti Seitsemän veljestä on noussut aina välillä mieleeni ja nyt aion lukea sen. Näin tulisi luettua yksi suomalainen klassikko isoimmalla K:lla ja lukuhaaste saisi vahvan aloituksen. Ja kuten huomaatte, niin en aio käydä listaa läpi alusta loppuun vaan valita luettavat fiiliksen mukaan. Niin lukuhaaste lähtee käyntiin, Eskoni (Väärä kirja! Nummisuutarit! Klassikko, jota voin suositella)

Silti valintani edelleen vaivaa minua. Seitsemän veljestä sopisi myös lukuhaasteeseen numerolla 43: kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään. Teen valintani. Veljekset saavat tehdä tilaa Tuntemattomalle sotilaalle luettavana kotimaisena klassikkokirjana. En arvota näitä kuitenkaan keskenään vaan iloitsen, että sain lukupinoon kiinnostavaa luettavaa!

Mutta edelleen tässä on pientä kompuroinnin tuntua lukuhaastereitin alkumetreillä. Noloja lukemattomien kirjojen tunnustuksia ja sitten katseeni pysähtyy lukuhaasteeseen numero 8: Suomen historiasta kertova kirja. Tuntematon istuisi hyvin tähänkin. Teen valinnan: Veljekset ja Tuntematon ovat löytäneet lukuhaastekategoriansa (43 ja 8) ja kotimaisen klassikon sija on vielä toistaiseksi valitsematta. Ehdotuksia otetaan vastaan. Mikä on sinun kotimainen klassikkokirjasi?

Oi teemoja, oi päänvaivoja eli tätä täytyy miettiä

Vaikuttaisi siltä, että Helmetin lukuhaasteesta nousee esille joitakin teemoja tai aiheita. Näistä ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kauneuteen ja taiteeseen. Esimerkiksi kirjan kansi tai nimi voi olla kaunis (lukuhaasteet 1 ja 10). Ihanan subjektiivista! Lukuhaastekirja on voinut syntyä toisen taideteoksen inspiroimana ja päinvastoin (lukuhaasteet 9 ja 32). Monet elokuvat ovat taidetta ja kirjallisuutta on filmatisoitu mykkäelokuvakaudelta lähtien, joten aineistoa löytynee. Mutta mikä kirja olisi kirjoitettu toisen taiteen tuloksena? Siis niin, että jonkin lajin taideteos olisi inspiroinut kirjoittamaan kirjan. Tätä täytyy miettiä.

Ikääntyminen (lukuhaaste 39), vammaisuus, vakava sairaus (lukuhaaste 20) ja kulttuurit (lukuhaaste 40) ovat mielenmaiseman laajentamisen mahdollisuuksia. Tärkeitä aiheita ja aina ajankohtaisia. Kenties jossakin valitsemassani kirjassa voisi olla marginalisoitu päähenkilö, joka osaa jotakin, jonka haluaisin itsekin oppia. (lukuhaaste 29). Taidon tuskin tarvitsee olla tietoisesti valittu vaan voin lähestyä tätä yllätyksen kautta. Havaita kirjan viimeisen lauseen jälkeen, että olen nähnyt toisin. Itselleni vieraaseen kulttuuriin tutustuminen on myös aina jonkinlainen oppimisprosessi toiseuteen ja lopulta myös – kliseitä tapaillen – itseeni. Lukuhaasteen aikana pääsee ainakin matkustamaan Intiaan (lukuhaaste 33) ja Oseanian alueelle (lukuhaaste 46). Lasketaanko Australia tai Uusi-Seelanti Oseaniaan? Vai voisinko tässäkin kohdin avartaa mieltäni itselleni todella vieraille kulttuureille?

Tulin bonganneeksi myös lukuisia (!) kirjailijoihin liittyviä lukuhaasteita, kuten esikoiskirjailija (lukuhaaste 42), tuottelias kirjailija (yli 20 teosta, lukuhaaste 37) tai kirjailija, jolta olen lukenut vain yhden kirjan. Odotan Helmetin varausjonoista vapautuvaksi Elena Ferranten paria kirjaa. Luin taannoin upean Hylkäämisen päivät melkein yhdeltä istumalta.

Petetyn naisen tunteiden ja suruprosessin kuvaus. Herkkä ja vahva. Ja mahdollisesti onnellinen loppu.
Jotkin lukuhaasteen kohdat aiheuttavat päänvaivaa. Olen hyvä päänvaivauksissa. Mitä voisin lukea esimerkiksi lukuhaasteen 19 kohdalla (yhdenpäivänromaani)? James Joycen Ulysses (siis alkuperäiskielellä) odottaa lukijaansa omassa hyllyssä. Tai mistä löydän kirjan, jonka kannessa on sinistä ja valkoista (lukuhaaste 17)? Itse asiassa nyt kun katson Penguin Classicsin vuoden 1992/2000 painosta Ulyssestä, niin sen kansi on sini-valkoinen. Kiinnostavaa. Entä missä kirjassa liikutaan luonnossa (lukuhaaste 5)? Ja minkä ylipäätään voisi ymmärtää liikkumiseksi? Ja viipyilevää huolestumista aiheuttaa myös lukuhaaste 12: politiikasta tai poliitikosta kertova kirja. Kekkosesta nyt on viime aikoina tullut muutama kirja melko tuoreeltaan ulos, joten miksi ei.

Vai olisiko tämä kansi enemmän siniharmaa?
Entä miten reagoida lukuhaasteeseen numero 24: kirja, jossa selvitetään rikos? Olen lukenut dekkarin viimeksi… en muista. Dekkarit menevät selkeästi mukavuusalueeni ulkopuolelle. Lukuhaastetta parhaimmillaan! Rikoskirjallisuuteen tutustuminen tuskin yhdistyy saumatta lukuhaasteen numero 35 kanssa: kirja, jossa kukaan ei kuole. Vai voisiko joku talousrötöstely tulla kysymykseen dekkarina? Tätä täytyy miettiä.

Pientä salapoliisityötä vaatinee sopivan kirjan löytyminen lukuhaasteeseen 26, jossa luetaan sukutarina. Tällaisia en ole lukenut tietoisesti, mutta moni näytelmä tuntuu ainakin käsittelevän dysfunktionaalisia perheitä. Niskavuorisaagan olen jo lukenut ja voin suositella sitä sukutarinana. Eräänlaista paikkaan ja aikaan sidottua sukulaisuuden tuntua on myös lukuhaasteessa 27: kotipaikkakuntaani liittyvä kirja. Helsingistä on kirjoitettu paljon ja viimeksi tähän kategoriaan sopivan kirjan luin Jukka Viikilältä (Akvarelleja Engelin kaupungista).

On tässä kyllä kaunis kansikin! Vink-vink 😉
Lukuhaaste 14 ehdottaa luettavaksi kirjaa, jonka valitsen takakannen tekstin perusteella. Muistan yhden kerran, kun valitsin kirjan tällä perusteella ja taisin tykätä myös etukannen kuvasta, jossa oli lähes sata vuotta vanha valokuva naisesta istumassa oletetusti täytetyn strutsin päällä. Koin lukeneeni jotakin uutta, yllättävää ja erilaista, koska kirjailija oli minulle tuntematon. Minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä minkälaisista aiheista hän kirjoittaisi. Lukukokemus oli kuitenkin myös hieman sielun pintaa riipivä. Tarina päättyi surullisesti ja sydäntä särkevää lopetusta rakennettiin useampi sata sivua. Kirja oli Gaétan Soucyn Music Hall! (2002), joka sopisi ainakin lukuhaasteen kohtiin 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt) tai 20 (kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö). Takakansi ei enteillyt synkkää pilveä lukunurkkauksen ylle ja ymmärsin, että takakansi ei kerro totuutta. Se sai minut tarttumaan kirjaan, viemään sen kirjastosta kotiin ja kokemaan jotakin mihin en ollut valmistautunut. Lukeminen tekee myös tätä ja se on hyvä asia.


Lukuhaasteen yksi ”haaste” lienee valinta paljouden keskeltä. On monia kirjoja, jotka odottavat lukemistaan joko omassa hyllyssä, lukupinossa tai kirjaston varausjärjestelmässä sopien useisiin lukuhaasteen kategorioihin. Vihan hedelmät, Rakkaus niinku ja Ylpeys ja ennakkoluulo toimivat kirjoina, joiden nimessä on tunne (lukuhaaste 30). Ja kun harrastaa kaikenlaista, niin lukuhaasteen 15 kirja voi olla vaikea valinta. Puutarhat, keramiikka, kokkailukokeilut, lukeminen, luova kirjoittaminen… vai voisinko vihdoinkin aloittaa nukkekodin rakentamisen? Harrastekirjoissa on hyvä olla paljon kuvia, joten tässä olisi mahdollisuus tutustua johonkin kuvitettuun kirjaan (lukuhaaste 22).

Entä miten reagoida lukuhaasteeseen numero 41: kirjan kannessa on eläin? Olen tehnyt seuraavanlaisen havainnon. Eläin on monen kirjan kannessa… hyvin monen kirjan kannessa… aivan tuhottoman monen kirjan kannessa. Kirjan ei tarvitse edes kertoa eläimistä tai ”eläimistä” (vrt. Eläinten valtakunta). Ihminen on eläin monessa mielessä ja toisaalta ihmisen vertaaminen eläimeen ei kyllä aina tee oikeutta eläinkunnalle. Esimerkiksi sika on väärin ymmärretty monella tapaa. Eläinteemaan saattaa löytyä silti nopea ratkaisu. Luin eilen loppuun Peter Sandströmin Laudaturin. Kirjan kannessa on karusellihevonen. Lasketaanko se mukaan? Jos niin päätän, niin kyllä.

KaruselliHEVONEN (kirjan kannen kuva: Novembergale/Dreamstime.com)
Monenlaisia lukuhaasteita

Kelatessani taakse päin vuoden 2016 lukukokemuksia, tein pari havaintoa. Olen lukenut pääosin eurooppalaista kirjallisuutta. Tämä johtunee siitä, että luin erityisen paljon kotimaista runoutta sekä eurooppalaisten kirjoittamia näytelmiä. Tähän tulee muutos ja idästä nousee aurinko. Ihastuin loppuvuodesta japanilaiseen runouteen, joten ainakin sitä lisää tämän vuoden puolella. Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolelta luin ainoastaan yhden näytelmän nimeltä Sakuntala, joka lukuvinkkinä intialaiseen kirjallisuuteen Helmetin lukuhaasteessa.

Lukukokemuksen maantieteellisen suppeuden lisäksi tein harmittavan havainnon sukupuolesta. Olin vuonna 2016 lukenut huomattavasti enemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Olin valinnut kotimaisista runoilijoista pääosin miesten tekstejä, romaanit menivät aika hyvin tasan ja silti kiinnostavaa, että lukemani faktakirjallisuus oli pääosin naisten kirjoittamaa. Helmetin lukuhaasteessa voisin hakea sukupuolibalanssia vaikkapa fantasiakirjalla (lukuhaaste 31), sankaritarinalla (lukuhaaste 21), elämäkerralla tai muistelmateoksella (lukuhaaste 36) ja suomalaisesta naisesta kertovalla kirjalla (lukuhaaste 45).

Näin se menee. Näin unelmoin ja suunnittelin Helmetin lukuhaastetta tälle vuodelle. Päivitän kuulumisia ja lukukokemuksia tänne.

Teksti ja kuvat: Heidi Kusmin-Bergenstad

kuva traumatisoituneesta lukijasta ei ole omani. Jos tiedätte tekijän, niin vinkatkaa nimi tai lähde minulle, jotta saan sen lisättyä tekstiin mukaan. : )

Lue lisää: Helmetin lukuhaaste! 

lukuhaaste2017-bloginappi

 

Helmetin lukuhaasteen kirjavalinnat

  1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
  2. Kirjablogissa kehuttu kirja
  3. Suomalainen klassikkokirja
  4. Kirja lisää hyvinvointiasi
  5. Kirjassa liikutaan luonnossa
  6. Kirjassa on monta kertojaa
  7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
  8. Suomen historiasta kertova kirja
  9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
  10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
  11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
  12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
  13. Kirja ”kertoo sinusta”
  14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
  15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
  16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
  17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
  18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
  19. Yhdenpäivänromaani
  20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
  21. Sankaritarina
  22. Kuvitettu kirja
  23. Käännöskirja
  24. Kirjassa selvitetään rikos
  25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
  26. Sukutarina
  27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
  28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
  29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
  30. Kirjan nimessä on tunne
  31. Fantasiakirja
  32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
  33. Kirja kertoo Intiasta
  34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
  35. Kirjan nimessä on erisnimi
  36. Elämäkerta tai muistelmateos
  37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
  38. Kirjassa mennään naimisiin
  39. Ikääntymisestä kertova kirja
  40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
  41. Kirjan kannessa on eläin  : Peter Sandström: Laudatur (2016 S&S 228 s.)
  42. Esikoisteos
  43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
  44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
  45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
  46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
  48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
  49. Vuoden 2017 uutuuskirja
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

5 vastausta artikkeliin “Helmetin lukuhaaste! – Puoliksi suunniteltu on valmiiksi unelmoitu

  1. Moi,
    Olipa kiva löytää blogiisi. Tuosta Ferrantesta sen verran, että juuri tuota Hylkäämisen päivät en ole lukenut, mutta alunperin innostuin hänestä Amalian rakkauden kautta. Nyt olen lukenut jo Napoli-sarjan 3 ensimmäistä osaa ja jonkinlaisessa Ferrante-kuumeessa olen. Sarjan 1 osa ei vielä oikein iskenyt, mutta osat 2 ja 3 ovat olleen sitäkin parempia.

    Laudatur oli minulle yksi vuoden 2016 Kirjoja. Olen kirjoittanut siitä jopa kaksi postausta blogiini, joka ei ole ollenkaan tavallista. Toinen niistä on Laudaturista ylipäänsä ja toisessa pohdin sen mahdollista autofiktiivisyyttä.

Vastaa käyttäjälle Omppu/Readerwhydidimarryhim Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s